27. syyskuuta 2014

Nyt kumpuaa Kumpulasta

Olen viimeiset kuusi viikkoa ollut pitkän ja perusteellisen kylpyhuoneremontin turhautunut sivustaseuraaja. Se on lähes täydellisesti estänyt kotona asumisen ja olen enimmän osaa aikaa viettänyt jossain muualla. Se on myös syy, miksi blogin kirjoittamiseen ei ole löytynyt hyvää ja inspiroivaa hetkeä. Ajatuksia on kyllä ollut.

Yhden niistä toteutan nyt, eli pienen jutun Helsingin Kumpulasta, jossa kävin pari viikkoa sitten.

Kumpulassa on kasvitieteellinen puutarha, jossa käynti on jäänyt pelkäksi aikomukseksi, kun en ole tajunnut, missä se on. Toisaalta olen ollut niin saamaton, etten koskaan ryhtynyt hakemaan sitä kartalta. Sen sijaan olen monituiset kerrat istunut bussissa, johon on noussut opiskelijoita Kumpulan yliopistokampuksen luota ja miettinyt, mitä he mahtavat opiskella. Nyt tiedän, että he ovat tulleet sieltä puutarhan luota ja voin aavistella jotain opinnoistakin.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on osa Luonnontieteellistä keskusmuseota, LUOMUSTA, joka on Helsingin yliopiston erillislaitos. Netissä on erittäin hyvät tiedot sen sijainnista karttoineen ja kulkuohjeineen, jos vain on viitseliäämpi kuin minä ja selailee tiedot esille.

Kasvitieteellinen puutarha on Kumpulan kartanon historiallisilla mailla. Kartano oli 1800-luvulla yksi suurimmista tiloista Helsingin ympäristössä ja tilaan kuuluivat nykyiset Hermannin ja Toukolan alueet sekä puolet nykyisestä Käpylästä. Tilan historia ulottuu kuitenkin jo 1400-luvulle, eli se on vanhempi kuin Helsinki, joka perustettiin muutaman kilometrin päähän kartanosta vuonna 1550. Puutarhassa kulkiessani tuntui uskomattomalta, että aivan Helsingin keskustan liepeillä voi olla kuuden hehtaarin kokoinen alue niin huomaamattomana.





Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta löytyy kasveja ympäri maailmaa. Ne ovat kotoisin alueilta, jotka vastaavat ilmastoltaan Suomen oloja. Ne muodostavat puutarhan maantieteellisen osan, ja lajit on järjestetty alkuperäalueitten mukaan. Puutarhassa voi lähteä kulkemaan itäisestä Pohjois-Amerikasta läntiseen ja jatkaa matkaa Kaukoitään sekä kauniiseen Japaniin. Sieltä voi siirtyä Eurooppaan ja Suomeen. Siellä voi siis tehdä kasvimatkan maailman ympäri.

Kesällä on varmasti paljon katseltavaa, kun kasvit ovat kukassa. Näin syksyllä kukkivia kasveja oli enää vähän, mutta ruskaa oli jo aavistuksen verran värittämässä maisemaa.





Kartanorakennuksen edestä löytyi pieni puutarhan osa, jossa pääsi iloitsemaan kesäkukkien loistavista väreistä.




Ensi vuonna on muistettava mennä kesäaikaan uusintavierailulle, jotta näkisi kaiken sen, mitä nyt saattoi vain aavistella.

-----
Kasvitieteellisen puutarhan jälkeen oli mukava käydä aivan toisenlaisessa ympäristössä kurkistelemassa pikkupuutarhoihin Kumpulan siirtolapuutarhassa. Sielläkin olisi ollut katseltavaa paljon, jos vain olisi kehdannut tarkemmin tuijotella toisten pihoille. Siellä huomasi, miten jokainen puutarha on erilainen ja miten tyylit vaihtelivat rennon luonnonmukaisesta täsmälliseen säntillisyyteen.






  


Ensi viikolla alkaa lokakuu ja lähden käymään Kuusirannassa syystöissä. Toivottavasti näin kaunis sää jatkuu silloin. Hyvää syyskuista viikonloppua kaikille!

8. syyskuuta 2014

Kärpäset ja kesä

Kärpäset heräävät keväisin melkein samaan aikaan puutarhurin kanssa. Auringon säteet saavat ne liikkeelle.

Eikö olekin kumma, miten jotkut kärpäset ovat epämiellyttävämpiä kuin toiset? Poikkeuksetta ne yksilöt, jotka ilmaantuvat sisälle, ovat ärsyttäviä tai jopa yököttäviä. Ärsyttävä on se ketterä lentäjä, joka kaartelee vauhdikkaasti niin, että silmä ei pysy perässä. Ääni vain kuuluu. Voi olla varma, että nukkumaan mennessä se tulee ihan kiusallaan lukulampun ympärille. Saattaapa välillä istahtaa kirjan reunallekin. Siinä alkaa sota, josta ei selviä ilman kärpäslätkää.

Yököttävä on sellainen iso ja paksu mustanpuhuva mökkipörisijä. Jo pelkkä ajatus sen läväyttämisestä lätkän alle tekee häijyä, kun tietää, että sen kankea ruumis menee moneksi kappaleeksi ikkunalaudalle. Yök.

Yleensä kärpäsiä näkee vain kesäaikaan, mutta banaanikärpäset ovat tietysti ihan oma porukkansa. Olen kerran käynyt myöhään syksyllä kovan taistelun niiden kanssa. Pitkään ne johtivat kamppailua, mutta meikäläisessä löytyy tarvittaessa sitkeyttä, jota viisikymmentäkään banaanikärpästä ei saa lannistettua. Niinpä pääsin ensin johtoon ja silkalla sitkeydellä voitin pelin kokonaan ja täydellisesti.

Lueskelin Suomen Luonnon sivuilta kärpästen ruokailutottumuksista. Ne kuulemma tykkäävät vedestä, mitä en ole huomannut. Sen sijaan kohtaamani kärpäset menevät mielellään viinilasiin. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että hiki maistuu niille, eli kuumana päivänä ne tulevat poikkeuksetta kiusaamaan. Ne nauttivat myös kukkien mettä ja kirvojen mesikastetta sekä erilaisia käymistuotteita kuten mahlaa tai mätäneviä hedelmiä. Kärpästen toukista en viitsi tähän kirjata mitään, on se sen verran inhaa asiaa.

Yleisesti ottaen ulkona pörräävät kärpäset eivät häiritse, varsinkin jos ajattelee, miten paljon niitä täytyy olla. Muutamia osui kesän aikana kuvaankin.








Näin kivan kesäkuvapostauksen saivat aikaan kärpäset. Ei hassumpaa niiltä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...