28. toukokuuta 2014

Retki taikapuutarhaan

Odottelin Marketanpuistossa Lauraa, joka loppumetreillä innostui tekemään ihania hankintoja. Meidän piti seuraavaksi osata Paula Ritanen-Närhin puutarhaan, jonne olin opiskellut reittiä edellisenä päivänä. Saimme myös Tuijalta netistä tulostetun reittiohjeen, joka vaikutti nopeammalta kuin itse opiskelemani. Vähän epävarmana päätin, että yritän nettiohjeilla perille ja Laura lähti ajamaan perässäni.

Alkuun meni ihan hienosti ja käännyttiin Kehä kolmoselle itään. Ajeltiin reipasta vauhtia Tuusulanväylälle, jolta sitten oikeassa kohdassa siirryttiin pois. Mutta siinä vaiheessa minulla ei ollut enää käsitystä, minkä nimisellä tiellä ajelimme. Päättelin vain, että hyvin menee. Mutta sitten tuli tenkkapoo: käänny oikealle kohti ja käänny vasemmalle… Oli pakko pysähtyä pikapalaveriin Lauran kanssa. Ja siitä se alkoi. Ajeltiin ees-taas ja pysähdyttiin palaveriin. Kuinkahan monta uukkaria tehtiin ja kuinka monta täyttä ympäriajoa, ennen kuin välähti, että oltiin alun perin ihan oikealla suunnalla kääntymässä oikealle tielle. Kääk! Meinasi vähän nolottaa ja usko mennä, että ikinä päästäisiin perille. Onneksi Laura kesti mainiosti tämän ympäristöopin jakson käytännön opiskelun.

Paulan puutarhan taikapiiri avautui, kun seurasi, miten Paulan korista nousi kuohuviinilasi toisensa jälkeen. Ja tuskan hiki alkoi asettua, kun tajusi saavansa pian tervetuliaismaljan hyppysiinsä.


Paula toivotti meidän puutarhabloggaajat tervetulleiksi ja kertoi puutarhansa synnystä. Sen yhtenä alkusysäyksenä oli tuo pihan kivipinta, joka kuvassa näkyy. Kuuntelimme kiehtovaa tarinaa ja hiljalleen lähdimme kulkemaan, välillä oksien alla kumarrellen, kohti puutarhan sisintä.

Ihan alkuun ensimmäinen ajatus oli, että onpa käytännöllistä, kun kaikki potit ja työkalut ovat käden ulottuvilla, helposti seinustalta saatavilla.



Sen jälkeen ajatukset lähtivätkin villisti vilistämään, ja käytännöllisyys-teema oli niistä kaukana. Taikapiiri alkoi kietoutua ympärille ja leikkimieli valtasi helteen jo hieman sekoittaman pään.

Näytti siltä, että puutarhassa olisi joskus ollut salaperäisen talkooväen tapaaminen. Heiltä olivat unohtuneet pullot ja puutarhavälineet puun alle.



Tajusin, että ikkunoita on varmasti hyvä olla taikapuutarhassa. Niistä voi katsella läpi kuten mistä tahansa ikkunasta, mutta näissä maisema saattaakin olla ihan erilainen.


Myös peilejä voidaan tarvita siltä varalta, että puutarhassa vierailevat voivat tarkistaa olemuksensa sopivaisuuden.



Satujen prinssit ja prinsessat ovat varmaankin vierailleet puutarhassa aikaisemmin. Todennäköisesti he ovat lumoutuneina unohtaneet ajankulun ja ikävät asiat. He ovat onnesta huokaisten riisuneet kruununsa ja nyt heidän kruunujaan voi löytyä sieltä täältä.



Mitä sitten opimme Paulasta? Sanomattakin lienee selvää, että Paula tykkää puutarhasta ja taikapuutarhaan sopivista tavaroista.


Mutta erityisesti Paula pitää peltipurkeista ja kanistereista, joita hän on tuonut maailmalta sekä virittämättömissä että eri tavoin viritellyissä matkalaukuissa.



Vieraanvarainen emäntämme tarjosi meille tuoksuvia herkkuja ja palanpainikkeeksi jääteetä sekä kahvia. Istuin pöydän ääressä raukeana ja sanattomana nauttien tästä oudosta ja erikoislaatuisesta maailmasta. Ihana hellepäivä oli takana, mutta lämpötilakin oli jotenkin erilainen tässä puutarhassa kuin sen ulkopuolella.


Koko päivä antoi virtaa, ja se jatkui vielä seuraavallekin päivälle. Oli ihanaa tavata teidät kaikki, blogisiskot ja Paula! Sydämelliset kiitokseni!

24. toukokuuta 2014

Tapaaminen Marketanpuistossa

Laitan heti tuoreeltaan muutaman kuvan Marketanpuistosta, jossa oli puutarhabloggaajien kevättapaaminen. Ehkä ehdin ekana, vaikka saavuin vikana!

Oma kamerani on pikku digitaaliräppänä, joten odotan todella innolla, että muut mukana olleet laittavat hienoilla järjestelmäkameroilla kuvaamiaan otoksiaan myöhemmin näytille.

Sää suosi tapaamistamme ja nautimme helteestä, mutta välillä oli haettava varjoa puiden alta. Onneksi niitä oli. Kirsikka- ja omenapuut olivat parhaassa kukassa. Kuvissa vilahtaa myös bloggareita.



Puutarhabloggaajat rientävät ryhdikkäästi eteenpäin.


Puistossa oli kivoja polkuja, joiden vierelle kasveja oli istutettu maastoon sopivina ryhminä.


Ihania tummanpunaisia jouluruusuja oli kasapäin.


Löytyipä mäeltä kunnon pesä munineen. Niistä ei tosin taida koskaan mikään kuoriutua. Ehkä onneksi...


Tulppaanit olivat jo osittain kukkineet, mutta pitkät tulppaanipenkit olivat silti edelleen näyttäviä.



Osa alppiruusuista oli jo kukassa. Tämä oli todella herkullisen punainen.


Marketanpuiston alue on niin suuri, että siellä saa rauhallisesti kulkien aikaa kulumaan vaikka kuinka. Niin mekin saimme, vaikka emme oikeastaan edes ottaneet osaa puutarhamarkkinoihin, jotka siellä pidettiin. Silti näin toukokuussa nähtävää oli suhteellisen vähän. Mietin, miltä puisto mahtaa näyttää kuukauden päästä.

Marketanpuistosta jatkoimme vierailulle Paula Ritanen-Narhin persoonalliseen puutarhaan. Eli jatkoa seuraa!

23. toukokuuta 2014

Kevät etenee ja sitten treffeille!

Taas on edessä viikonloppu, mutta vasta nyt laitan kuvia viime viikonlopulta. Niitä ei ole paljon, sillä kevät etenee Kuusirannassa todella hitaasti. Tai ainakin siltä se tuntuu, kun ei edes yhtäkään narsissia ollut vielä kukassa.

Rentukka oli sentään jo levittäytynyt lammikon reunalle.


Näiden keltaisten väripilkkujen lisäksi löytyi sinertäviä väriläiskiä. Pikkuiset kevätkaihonkukat ovat ehkä kauneimman sinisiä kuin mitkään muut!


Hauskin sinertävä on tarhakylmänkukka. Se on pehmeän karvainen ja tuntuu kuin se tekisi kaikkensa, että se saa kukkansa niin leveästi auki kuin ikinä mahdollista.



Runsaslukuisin on julianesikko, mutta tänä keväänä se ei kuki aivan yhtä runsaana kuin viime vuonna.


Olen vaihdellut tätä esikkoani muutaman bloggaajan kanssa. Pionin kanssa teimme esikkovaihdon: sain vaihtarina palloesikkoa ja se oli nyt osittain kukassa ensimmäistä kertaa.


Huomenna kai tapaankin Pionin puutarhabloggareiden treffeillä, samoin kuin Lauran, jonka kanssa meillä on takana useampikin kasvivaihto . Kiva nähdä, ketä muita sinne ilmaantuu!

Tapaamisiin!

20. toukokuuta 2014

Lissabonia ristiin rastiin

Taisin olla Suomen sateisimmat päivät viime viikolla Lissabonin keväässä ja kun palasin kotimaahan, tuli tännekin kesä. Aika sopivasti. Laitan nyt muutaman kuvan sieltä sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Ensinnäkin näkymää Tejo-joelle Alfaman kaupunginosasta São Jorgen linnan läheltä. Tänne mentiin raitiovaunulla 28.



Bairro Alto tarkoittaa korkeaa aluetta ja siinä kaupunginosassa meillä oli huoneisto. Alueen näköalapuistosta oli näkymä yli koko itäpuoleisen kaupungin.


Tähän kohtaan onkin ihan pakko laittaa meidän terassinäkymä. Eikös olekin upea? Ylhäällä näkyvä palmu ei ole katolla, vaan edellisessä kuvassa olevassa puistossa.




Lissabonin keskustan halkova Avenida da Liberdade oli ihan majapaikkamme lähettyvillä. Kaistojen välissä oli leveä puisto kahviloineen, joissa oli mukava istuskella.


Rossio-aukiolla odottelimme raitiovaunu 12:a ja seurasimme, miten sen edessä kuvattiin hääparia ennen lähtöä.


Vaihdoimme sopivassa kohtaa raitiovaunu 15:een ja matkasimme Belémiin ihailemaan Hieronymusluostaria, Mosteiro dos Jerónimosta ja sen etualalla olevaa puistoa.



Lissabonin katuja kulkiessamme osuimme yhtenä päivänä kauniin, mosaiikeilla koristellun, talon eteen, jonka seinällä liehui tuttu lippu. Näin löysimme vahingossa Suomen suurlähetystön.


Varsinaisesti olimme etsiskelemässä upeaa hautausmaata, josta olin lukenut, Cemitério dos Prazeres'ia. Siellä oli valtavasti katseltavaa ja on ehkä tähän mennessä yksi oudoimpia nähtävyyksiä, joihon turistina olen hakeutunut. Jokainen hautamuistomerkki oli taideteos ja koko hautausmaa kuin oma, omituinen kaupunkinsa.


Yhtenä päivänä teimme junamatkan Cascaisiin.


Kuvasin alla olevan talon kauniiden kasvien vuoksi, ja huomasin vasta myöhemmin, että talon nimi oli Casa Velha - mummon talo.


Toisena päivänä matkasimme junalla Sintraan. Ajelimme bussilla kahdellekin linnalle, joista toinen oli korkealla kukkulan laella oleva Palácio da Pena - Penan linna, kuten me sitä kutsuimme.


Parasta Lissabonissa oli kulkemisen helppous. Kävellen paikoin vaikeakulkuiseen kaupunkiin on helppo tutustua julkisilla kulkuvälineillä. Ratikat ovat Lissabonin todellinen tavaramerkki, mutta myös bussit ja metrot olivat helppoja käyttää. Kun osti päivälipun (6 euroa), sillä voi käyttää kaikkia julkisen liikenteen välineitä samalla lipulla. Ja junalla pääsi todella halvalla lähiympäristöön. Muistaakseni lippu Sintraan maksoi 2,70 euroa.

Suosittelen Lissabonia kaikille omatoimimatkailijoille!

4. toukokuuta 2014

Toukokuun alun valkeat

Kevät ei ole Kuusirannassa paljon edennyt viime postauksen jälkeen. Tosin ensimmäiset tulppaanit olivat ponnahtaneet ylös, oranssinpunainen lummetulppaani ’Fashion’.


Se on siis hyvin varhainen lajike, eikä näköjään säiky pakkasiakaan. Monet narsissin alut ja muut maasta päätään ylös työntäneet kasvit olivat kokeneet kovia ja käpristyneet pakkasen puraisuista.

Tuon punaisen lisäksi puutarhassa olikin sitten vain palelevan oloisia valkoisia läikkiä kuten posliinihyasintteja ja valkovuokkoja.



Myös mielestäni maailman kaunein krookus ’Jeanne d’Arc’ oli varovasti avannut kukkansa. Suosittelen tätä tasaisesti lisääntyvää isokokoista krookusta kaikille valkean ystäville.


Ensimmäinen jouluruusun nuppukin oli rohjennut näytille.


Tänä aamuna pirtin portailta kuvaamani aamun valkeat olivat sitten tämän näköiset.


Olisipa joku käynyt yön aikana levittämässä kalkkia, mutta ei! Takatalvelta se näytti, mutta onneksi aurinko sulatti sen päivän mittaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...