5. huhtikuuta 2014

Talvi keskellä kevättä

Taas jouduin muistuttamaan itselleni, että Kuusiranta on ihan oma maailmansa. Kun Helsingissä ei ole ollut lunta enää aikoihin ja voi ihailla maasta puskevia krookuksia, Kuusirannassa maa on vielä suurelta osin lumen peitossa.



Lumikellot ovat sentään nousseet, mutta pysyttelivät vielä supussa.


Kiertelin katselemassa vihertäviä pälvipaikkoja. Pikkutalvion päältä lumi oli osittain sulanut, ja sen ikivihreät lehdet pääsivät esille.


Sammal oli asettunut kauniisti kivelle.



Varjoyrtti on läpi vuoden heleän vihreä ikivihreän alppiruusun ympärillä. Kuvatessani huomasin kaksi multakekoa etualalla. Yritin muistella, olinko syksyllä tehnyt jotain, josta olisi jäänyt pari pikkukasaa. Mutta kun kierrellessäni kekoja näkyi lisää mitä kummallisimmissa paikoissa, tajusin, että nyt on joku muu ollut asialla. Olisiko kontiainen (aikaisemmin maamyyrä) muuttanut Kuusirantaan? Tuo hyödyllinen ja rauhoitettu eläin voisi hyvinkin sopia sinne.


Mutta kun nämä keot eivät ole sievästi pyramidin muotoisia, vaan tuollaisia epämääräisiä kasoja, niin taitaa kysymyksessä sittenkin olla vesimyyrä. Saas nähdä myöhemmin, onko tämä otus syönyt jotain puutarhasta.



Metsän reunamat olivat lähes täysin lumettomia.



Kaivon ympäristö suorastaan huusi haravointia, joten mikäpä siinä. Hain haravan ja kottikärryt, eikä mennyt kuin hetki, kun kärry oli täynnä. Kun kevättöiden makuun pääsin, jatkoin haravointia kaikilla lumettomilla paikoilla. Tahtia ei haitannut edes pieni lumisade!

Oikeastaan aika hyvä juttu, että nämä toissijaiset alueet ovat tässä vaiheessa sulia. Niissä kun ei myöhemmin enää ehdi tehdä mitään, kun puutarhan ”paraatipaikat” vaativat kaiken huomion.

Linnut sirkuttivat lintulaudan alla ja taivaalta kuului haukan kimakka huuto. Yhtäkkiä näin, kuinka varpushaukka liiteli kohti lintulautaa hakemaan lämmintä päivällistä. Sen verran liikahdin, että sekin huomasi minut, joten päivällisen hankinta keskeytyi.

Pian kuulin, kuinka peippo availi varovasti ääntään. Vain yhden säkeistön se visersi, mutta varma saapuvan kesän merkki se on kuitenkin. Sitä odotellessa: kaunista huhtikuun alkua kaikille!

8 kommenttia:

  1. Pienistä asioista se kevät alkaa;pian on jo toukokuu ja jokapuolella vihertää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ensi kuun jälkeen on jo kesäkuu, ja tosi kiire! :)

      Poista
  2. Kuusirannassa on tosiaan vielä aika paljon lunta, enemmän kuin meillä koko talvena. Mutta pian se kevät tulee tosissaan sinnekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusiranta on kumma paikka; lunta tulee jonnekin, mutta kevät tulee kaikille. :)

      Poista
  3. Näyttääpä tosiaan talviselta vielä! mutta jotenkin rauhallisen kauniilta. Vain keväällä ennen kasvuun lähtöä on masiemassa tuollaista rauhaa ja tyyneyttä, kevät ja kesä tuovat tullessaan värejä puutarhaan. Mukavaa kumminkin että pääsit jotakin puuhastelemaan puutarhassa.

    Asiasta kukkaruukkuun, Tuli mieleeni, että minun piti viimekesänä ottaa sinulle niitä syttyräisen roosan akileijan siemeniä, mutta unohdin kun oli kaikkea muuta. MIetin että voisin laittaa sinulle postissa siitä jakopalankin, sitten saisit ainakin ihan oikeasti roosan syttyräisen... :)
    Oletko tulossa puutarhabloggaajien tapaamiseen toukokuussa marketanpuistoon? tässä linkki asiaa käsittelevään juttuun:
    http://viher-jakasityopiiperrysta.blogspot.fi/2014/03/puutarhabloggaajien-kevat-tapaaminen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hauska syttyräisesi kyllä kiinnostaa, Laura!

      Kiitos tapaamisvinkistä, en ole sitä huomannut lainkaan. Taidan olla sellainen vuorolukija, joka hyppää välillä yhteen blogiin ja sitten toiseen, mutta ei samoihin peräkkäin. Niin sitten jää jotain näkemättä. Vähän kyllä kiinnostaisi tuo tapaaminen, pistänpä mietintään! :)

      Poista
  4. Tuosta myyrästä vielä, muistaakseni oli niin, että maamyrän kasan tunnnistaa siitä, että kolo on kasan päällä, ja pelto- ja vesimyyrillä kolo on kasan sivulla. Toivottavasti olisi kontiaisia! peltomyyyrät ovat meidän pihasta vieneet tulppaanit ja liljoista osan, tulppaaneja en viitsi enää istuttaa ollenkaan, niin ihania kun ne onkin, kun rahat ja vaiva menevät hukkaan kun gourmetmyyrät popsivat sipulit suuhunsa.
    Ihania nuo ikivihreät maanpeittoperennat, meillä on pihassa niin vähän varjoa, että varjoyrtti ja pikkutalvio on vielä hankkimatta puutarhaan, pian voisi pihametsään niitä jo laittaa, kun puut ovat kasvaneet.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkäänpä, että kuusirantalaiset eivät ole kontiaisia, vaan myyriä. Sen verran suttukasoilta näyttivät. Paha kyllä yhdet kasat olivat ihanien Jeanne d'Arc -krookuksien luona ja pelkään pahinta. :(

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...