20. huhtikuuta 2014

Pääsiäislomalla metsässä

Oli mieltä ja sydäntä lämmittävää olla tämän vuoden ensimmäiset todelliset kevätpäivät Kuusirannassa.


Aurinko helotti niin lämpimästi, että jäät sulivat lammikosta ihan silmissä.


Koska nuori vieraani halusi ehdottomasti lähteä kävelyretkelle hiekkatielle, lähdimme samoilemaan. Kun kuusikko tiheni ympärillämme, törmäsimme vielä viimeisiin lumiin. Ojakin oli vielä lähes täysin jäässä.



Pitkän matkaa kuljettuamme, siirryimme metsäkoneen jäljille. Yhtäkkiä näimme jonkun tumman hahmon kohoavan maasta ja menimme varovasti lähemmäs.


Se olikin vain kaatunut puu, jonka juuripaakku oli noussut ylös karhun hahmossa. Vasta hetken päästä näimme aution mökin, jota kävimme katselemassa ja sisälle kurkistelemassa.

Jatkoimme matkaa kotia kohti ja jonkin ajan päästä olimme korkealla mäellä. Sieltä vilkkui tuttuja paikkoja puiden välistä.


Näin mäellä myös kevään ensimmäiset sinivuokot.


Pihalla kukkivat lumikellot sekä kasvitieteellisiä krookuksia eri väreissä.







Näitä pieniä väriläiskiä lukuun ottamatta piha on vielä väritön.


Jos muistan, otan samasta paikasta kuvan silloin tällöin kesän edetessä.
Aurinkoista ja lämmintä toista pääsiäispäivää kaikille!

8. huhtikuuta 2014

Messukäynti

Joskus on vaikea keksiä otsikoita – tällä kertaa ei. Messukäynti oli todellakin vain käynti Helsingin Messukeskuksen Kevätmessuilla. Jos ne olisivat olleet vähänkään kiinnostavammat, otsikko olisi ehkä ollut toinen. Mutta kun ne olivat mielestäni tylsimmät messut ikinä!

Koneita, laitteita, saunoja, vajoja ja veneitä tuli vastaan täpötäysillä osastoilla. Oli hämmentävää, että puutarhan näköistä aluetta ei tuntunut osuvan näkökenttään pinnistämälläkään. Malttamattomuutta, myönnetään, sillä tulihan kukkiakin lopulta näkyville.



Valtaosa oli laatikoissa. Kun esimerkiksi Helsingin kevätmessuilla 2009 (juttuni täällä) taivastelin valtavaa kukkamäärää, nyt mietiskelin, kuinkahan monta sataa laatikkoa täällä oli kasattu esille.



Yleensä on myös ilo ihastella kauniita rakennelmia. Tällä kertaa laatikoiden kanssa keskeisessä osassa oli varsin kummallinen kaarikäytävä.


Pidin kuitenkin koreanonnenpensasrivistöistä, jotka kohottivat messuosaston väritystä lattianrajaa korkeammalle. Toki myös huvitti verratessani näitä puita Kuusirannan pikku pensaaseen, jossa on keväisin muutama tuskin silmin havaittava kukka.


Etsiskelin muita iloisia asioita, mutta ehkä Lahden Pihapiirimessut 2012 (juttuni täällä) on asettanut iloitteluriman niin korkealle, että sitä on vaikea ylittää. Suuren hallin keskellä kohoava hirvi ja sen valtavat papanat olivat hiukan omituinen, joskin näyttävä katseenvangitsija.


Messuilla tulee tietenkin katseltua myös sisustamisen osastoja, mutta miten nekin tuntuivat tällä kertaa jotenkin vaisuilta. Olisiko nämä vain niin moneen kertaan nähty?


Tällä kertaa tämä ruosteinen ilme kyllä viehätti.


Vuoden 2010 messuilla puutarhasisustukset ihastuttivat (juttuni täällä). Olisiko tällä kertaa vain menossa joku välivuosi?

En ollenkaan epäile, etteikö messuilla olisi ollut jollekin kohderyhmälle paljon annettavaa, sillä olihan siellä valtavasti kaikenlaista. Meikäläiselle puutarhan estetiikan ystävälle tarjonta näytti kuitenkin vaisulta. Sellaiset messut, joissa puutarha on pääosassa, olisi enemmän mieleeni. Mutta tulihan nyt tämäkin käytyä ja nähtyä.

5. huhtikuuta 2014

Talvi keskellä kevättä

Taas jouduin muistuttamaan itselleni, että Kuusiranta on ihan oma maailmansa. Kun Helsingissä ei ole ollut lunta enää aikoihin ja voi ihailla maasta puskevia krookuksia, Kuusirannassa maa on vielä suurelta osin lumen peitossa.



Lumikellot ovat sentään nousseet, mutta pysyttelivät vielä supussa.


Kiertelin katselemassa vihertäviä pälvipaikkoja. Pikkutalvion päältä lumi oli osittain sulanut, ja sen ikivihreät lehdet pääsivät esille.


Sammal oli asettunut kauniisti kivelle.



Varjoyrtti on läpi vuoden heleän vihreä ikivihreän alppiruusun ympärillä. Kuvatessani huomasin kaksi multakekoa etualalla. Yritin muistella, olinko syksyllä tehnyt jotain, josta olisi jäänyt pari pikkukasaa. Mutta kun kierrellessäni kekoja näkyi lisää mitä kummallisimmissa paikoissa, tajusin, että nyt on joku muu ollut asialla. Olisiko kontiainen (aikaisemmin maamyyrä) muuttanut Kuusirantaan? Tuo hyödyllinen ja rauhoitettu eläin voisi hyvinkin sopia sinne.


Mutta kun nämä keot eivät ole sievästi pyramidin muotoisia, vaan tuollaisia epämääräisiä kasoja, niin taitaa kysymyksessä sittenkin olla vesimyyrä. Saas nähdä myöhemmin, onko tämä otus syönyt jotain puutarhasta.



Metsän reunamat olivat lähes täysin lumettomia.



Kaivon ympäristö suorastaan huusi haravointia, joten mikäpä siinä. Hain haravan ja kottikärryt, eikä mennyt kuin hetki, kun kärry oli täynnä. Kun kevättöiden makuun pääsin, jatkoin haravointia kaikilla lumettomilla paikoilla. Tahtia ei haitannut edes pieni lumisade!

Oikeastaan aika hyvä juttu, että nämä toissijaiset alueet ovat tässä vaiheessa sulia. Niissä kun ei myöhemmin enää ehdi tehdä mitään, kun puutarhan ”paraatipaikat” vaativat kaiken huomion.

Linnut sirkuttivat lintulaudan alla ja taivaalta kuului haukan kimakka huuto. Yhtäkkiä näin, kuinka varpushaukka liiteli kohti lintulautaa hakemaan lämmintä päivällistä. Sen verran liikahdin, että sekin huomasi minut, joten päivällisen hankinta keskeytyi.

Pian kuulin, kuinka peippo availi varovasti ääntään. Vain yhden säkeistön se visersi, mutta varma saapuvan kesän merkki se on kuitenkin. Sitä odotellessa: kaunista huhtikuun alkua kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...