13. marraskuuta 2013

Elämän pieniä iloja

Että voikin ihminen ilahtua pienestä! Minulla ei ole montaa kotikukkaa; vain muutama, joita epäsäännöllisen huolettomasti hoitelen (=kastelen). Eteläikkunalla ovat sulkasaniainen ja viirivehka kylki kyljessä omissa ruukuissaan.



Eilen kastelin kukkani ja samalla katsahdin niiden juurille. Näin jotain oudon herkkää ja viehkeää: viirivehkan mullasta nousi laiha ja pieni saniaisen alku.



Miten tällaista tapahtuu? Tämän emokasvinkin olen joskus ottanut toisen saniaisen viereltä, mutta samasta ruukusta. Ilmeisesti saniaisen alun syntyminen naapurin pesään liittyy jotenkin itiöiden leviämiseen. Jos joku tietää kertoa, niin pliis, kerro!

Olen Kuusirannassa huomannut, että kotkansiipisaniaiset leviävät hyvin, kun niitä on kerran tuonut tontille. Alkuja löytyy vaikka mistä, muun muassa muurinrakosesta, missä ei äkkiseltään uskoisi minkään voivan kasvaa.



Mutta kummasti tuo muuri on vetänyt erilaisia alkuja puoleensa. Se meni silti jo överiksi, että siinä yritti alkaa kasvaa kuusi!



Joskus kasvit eivät halua kasvaa ollenkaan ja toisinaan ne kasvavat ihan missä hyvänsä. Niin kuin tämäkin ruohosipuli. Siinä se sojottaa somasti soratiellä!


Ihan huippuomituinen on kuitenkin tämä piiankieli (Echium plantagineum), joka tulee liuskekiven ja betonisauman välistä. Ei ole ahtaanpaikankammoa tällä kesäkukalla, ei.


Nämä ovat kaikki pieniä, iloisia asioita.

Tänään ilahduin lisäksi mökkipuutarhan Pirjon käynnistä blogissani. Hän haastoi osallistumaan kuvakimaraan ”kuusi kuvaa kesästä”. Olen tosi iloinen, että huolimatta kirjoittamistani synkistä ajatuksista (joista kirjoitan todennäköisesti lisääkin), hän silti kutsui minut mukaan mukavaan asiaan saatesanoinaan "jos vain jaksat ja haluat". Kiitos Pirjo! Varmasti osallistun haasteeseen. Se on niin onnellistuttava (onko sellaista sanaa oikeastaan olemassakaan?)! :)

Huomasin äskettäin, että ainakin yksi lukija on poistunut listaltani todennäköisesti juuri veljeni menehtymistä käsittelevien kirjoitusteni vuoksi. Mutta se ei haittaa, koska olin jo etukäteen arvellut niin voivan käydä. Olen kiitollinen, että muut lukijani ovat vielä jaksaneet mukana!

3 kommenttia:

  1. Mukavaa että sait hyvän mielen haasteestani:) Odottelen siis postaustasi.
    Mielestäni täällä blogimaailmassa voi jakaa iloa ja kauneutta tai purkaa surullisia ja vaikeita asioita.....kumpaakin yhtä lailla. Voimia sinne!

    VastaaPoista
  2. Kasvimaailma on välistä ihmeellinen. Luulen, että saniaisesi on saanut alkunsa juuri itiön leviämisestä toiseen ruukkuun.

    VastaaPoista
  3. Kyllä tänne blogimaailmaan sopii kertomuksia myös suruista ja koettelemuksista. Tuskin kenelläkään pelkästään hyvin elämässään menee, joten miksi niitä ei jakaisi muiden kanssa. Jatka vain entiseen tapaan, toivotan sinulle jaksamista ja lähetän voimahaleja!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...