30. elokuuta 2013

Herkänherttaiset akileijat

Tänä kesänä on kaikki mennyt osaltani myöhäiseksi, niin myös akileijapostaukseni. Laitan sen silti, akileijat kun ovat niin herttaisia.

Tämä ensimmäinen on odottamaton ilmestys. Se tuli paikkaan, johon olin ripotellut Lauran syttyräisen akileijan siemeniä. Olisiko tämä sen erikoisen akileijan kantaäiti?


Seuraava hennon keltainen jaloakileija on myös siemenistä. Nappasin siemenpussin, koska kuvassa oli puna-valkoisia akileijoja. Tällaisia sieltä kuitenkin tuli. Punaisesta ei näy vilaustakaan. Kaksivärisiä nämä ovat silti selkeästi.



Piskuineni japaninakileija onkin jäinen mustaherukka 'Blackcurrant Ice'. Söötti kuin mikä, mutta jää helposti piiloon isompien kasvien alle. 


Vielä yksi siemenistä kasvatettu akileija oli alunperin vihertävä ja nimikin sen mukainen, Green Apples. Mutta ei tämä muutaman vuoden olemisen jälkeen juurikaan viherrä. Hassua on, että vuosi vuodelta siihen tuntuu ilmestyvän yhä enemmän punaa sekaan.



Lehtoakileijoista runsain puutarhassani on vaaleanpunainen. Niitä on vähän kaikenlaisina muoto- ja värivariaatioina. Ne ovat akileijoista ensimmäisenä kukassa jo kesäkuussa. Niitä putkahtelee vuosittain lisää joka puolelle kuin rikkaruohoja. Kitkemisessä on työtä, kun siinä on niin vahva juuri.


Valkoista ei sen sijaan ole kitkettäväksi asti.


Siniset ovat melkein yhtä yleisiä kuin vaaleanpunaiset, mutta minusta nätimmät. Niistä löytyy myös jonkin verran sävyeroja.



 Tältä sininen akileija näytti heinäkuun puolivälissä.


Olen iloinen, että kesä on jatkunut näin pitkälle. Niin minäkin ehdin vähän mukaan kesän tunnelmaan, alkukesä kun meni surressa. Vieläkin suru on suuri ja heti alkaa itkettää, kun aihe palautuu mieleen, kuten nyt.

Taidan nyt jo varoittaa lukijoitani, että todennäköisesti kirjoitan veljeni sairaudesta tänne lisää. Mielestäni kun hoidossa kaikki ei mennyt oikein tai oikeudenmukaisesti, ja toivon, että voisin kirjoittamalla helpottaa omaa oloani. En ehkä kuitenkaan laita niitä postauksia ylimmäksi, etteivät häiritse puutarhaihmisiä.

Oikein ihanaa kuukaudenkäännettä kaikille uskollisille lukijoilleni!

8 kommenttia:

  1. Akilliejat ovat niin suloisen herttaisia! Mielellään näitä katselee nytkin! Minä olen muistanut sinua...

    VastaaPoista
  2. Nuo akileat ovat kyllä ihania niin suloisia. Voimia sinulle, suru on raskasta kantaa.
    Aurinkoista viikonloppua:)

    VastaaPoista
  3. Prinsessamekkoisia kukkia. Kyllä tänne puutarha-asioiden lomaan mahtuu myös iloa ja surua muustakin kuin kukista. Aina on mahdollisuus jättää lukematta, ellei syystä tai toisesta halua. Voimahalaus sinulle!

    VastaaPoista
  4. Akilleijasi ovat niin suloisia. Onneksi postaus on näin syksyn alkumetreillä - viimeinen häivähdys herkkää kesätunnelmaa. Kauniit kukat ja puutarhan vuoden kierto tuovat toivottavasti lohtua edes hiukan pakahduttavaan suruusi ja antaa voimia. Mikä onkaan sen parempi keino kuin kirjoittaa tuntojaan. Voimia siis hurjasti

    VastaaPoista
  5. Kuvat akileijoista on aina paikallaan. Niihin ei kyllästy!

    VastaaPoista
  6. Se on hieno juttu,että pystyt purkamaan ajatuksiasi kirkoittamalla. Se varmasti helpottaa!

    Akileijat ovat kukkia,joista aluksi en kovinkaan piitannut,mutta nyt on kiinnostus niidenkin kasvattamiseen alkanut nostaa päätään :)

    VastaaPoista
  7. Kauniita ja herkkiä ovat akileijat. Ja olen täysin samaa mieltä kuin Between tuolla yllä. Kyllä tänne blogimaailmaan mahtuu elämän surut kuin ilot, eikä niitä postauksia tarvitse mihinkään piilotella.
    Voimia sinulle

    VastaaPoista
  8. Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Ne lisäsivät uskoa siihen, että teen oikein, jos kirjoitan ajatuksiani julki. Tulossa ei ole mitään kaunista tekstiä, vaan vaikeaa pohdintaa. Toivon pitkämielisyyttä lukijoiltani.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...