30. heinäkuuta 2013

Parasta nyt

Uusin liljani on Black Out. Onneksi olin laittanut sipulipussin pahvikuvan talteen, sillä muuten tämän nimi olisi täysin hukassa. Hankinta-ajankohdasta en muista mitään. Upean tummanpuhuvan punainen on tämä muistikatko.


Centerfold on aina yhtä kaunis.


Ihana Lollypop levittäytyy surutta. Mikäpä sen hauskempaa!




Lollypop näyttää suorastaan herkulliselta, ja sen värit ovat suloisen tyttömäiset. Lollypop-laulut kuitenkin kertovat makeista pojista, tämäkin hassu vanha kappale:

"Lollipop, lollipop…
call my baby lollipop
tell you why
cause he’s sweeter than an apple pie." ( Chordettes )


Makoisaa heinäkuun loppua!



4. heinäkuuta 2013

Pikkuveli on poissa

Miten alkaisin näin pitkän tauon jälkeen? En ole juurikaan pystynyt kirjoittamaan veljeni sairauden aikana. Se ei vain ole luonnistunut, sillä vaikka kevät ja kesä tulivat, ne eivät tulleet minulle kuten ennen. Vaikka valo tuli, se tuli sumussa. Ja vaikka joskus nauratti, tuska ja pelko kalvoivat.

Veljeni sairaus oli minulle kova juttu. Olin monista syistä johtuen ollut hänelle kuin varaäiti. Vielä sairautensa loppuvaiheessa hän aneli isosiskoa tekemään jotain, ettei hänen tarvitsisi kuolla. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä ja koin suurta voimattomuutta. Hänen piti lähteä, vaikka hän kynsin hampain taisteli vastaan. 

Hän tunsi, että paljon jäi tekemättä ja niin paljon puhumatta. Ihminen elää elämäänsä kuin se olisi ikuista. Tuntuu kuin asioilla ei olisi kiire, ehtiihän tässä. Kunnes tapahtuu jotain, joka pysäyttää elämän paikalleen.

Veljeni nukkui pois varhain toissapäivänä. Katselin häntä poismenon jälkeen. Hänen kasvoillaan oli pieni hymy ja kun tarkkaan katsoin, hän tuntui sanovan: "Minä tiedän nyt jotain, mitä te ette tiedä."

Oli lohduttavaa nähdä niin onnellinen ilme sen kovan taistelun jälkeen.




Toivotan hyvää matkaa sinulle sinne portin toiselle puolelle, Veljeni Leijonamieli!

Isosiskosi Tuula
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...