3. toukokuuta 2013

Leukemiavuoristorata kiitää

Kaikki syöpäsairaudessa mukana olevat, sairas itse tai läheiset, tietävät miten mennään vuoristorataa. Ensin tulee pudotus, sitten tasaantuu, noustaan ylöspäin ja saatetaan vähän aikaa nauttia olosta yläilmoissa, kunnes tulee uusi pudotus. Veljeni kohdalla on vuoristorataa menty kolmen kuukauden aikana jo useampi kierros.

Viimeksi kerroin, miten ensimmäinen solusalpaajahoito epäonnistui ja toi mukanaan vaikeat komplikaatiot. Niistä kuitenkin selvittiin rimaa hipoen. Toiveikkaana odottelimme seuraavaa solusalpaajahoitoa, joka tulisi olemaan edellistäkin rankempi. Hoito sisälsi kolmea eri solusalpaajaa viiden vuorokauden ajan. Hoito tiedettiin niin rankaksi, että lääkäri kysyi veljeltäni, haluaako hän elää vai mennä toista tietä. Oli mahdollisuus valita. Veljeni valitsi elämän, tietenkin.

Hurjasta hoidosta selvittiin, minkä jälkeen odotettiin pari viikkoa, että saataisiin tietää, tehosiko se. Valitettavasti niin ei käynyt, ja syöpäsoluja oli veressä edelleen. Se oli valtava takaisku. Olimme niin kovasti odottaneet ja toivoneet, että rankka hoito tehoaisi.

Sitten tapahtui yllättävä käänne: veljeni laitettiin Meilahdesta kotiin. Olimme kaikki täydellisesti yllätettyjä, emmekä tienneet mitä ajatella. Veljeni koki, että sairaala hylkäsi hänet. Mutta kun ajattelimme järjellä, niin olihan ymmärrettävää, että sairaala tarvitsee kaikki paikat tehokkaaseen käyttöön. Veljeni ei toistaiseksi tarvinnut ympärivuorokautista hoitoa toisin kuin viimeiset 2,5 kuukautta. Hän olisi jatkossa sairaalassa avohoidossa ja kävisi siellä joka toinen päivä hoidoissa. Ensimmäisen kerran hän ajoi autolla itse sinne, oksennellen välillä. Seuraavilla kerroilla olikin sitten kuski mukana.

Hyvin pian kotiutumisen jälkeen tuli tieto, että vielä tehdään kolmaskin solusalpaajahoito, ja se on viimeinen. Samalla selvisi, että kotiuttaminen tarkoitti sitä, että odotettiin hoidossa käytettävää solusalpaajan tulemista Suomeen USA:sta. Siihen menisi ehkä pari viikkoa.

Nyt veljeni on ollut kolmisen viikkoa kotona. Reilu viikko sitten tuli järisyttävä uutinen, että Luuytimenluovuttajarekisteristä on löytynyt sopiva luovuttaja, kun minä ja veljeni emme sopineet luovuttajiksi. Emme tiedä luovuttajasta muuta kuin, että hän on alle 40-vuotias mies. Jo tässä vaiheessa lähetän hänelle kiitokseni.

Valmistelut elinsiirtoa varten on jo käynnistetty. On ymmärtääkseni poikkeuksellista, että kantasolusiirto on päätetty tehdä, vaikka syöpäsoluja on vielä veressä. Mutta nyt kuitenkin, kunhan lääke saapuu USA:sta, tehdään kolmas solusalpaajahoito ja sen jälkeen kantasolusiirto. Aikataulut on lyöty lukkoon. Nämä olivat niin mahtavia uutisia, että ilo on raikunut lähipiirissä ja laajemminkin.

Ja nyt… vuoristorata lähti väärään suuntaan. Eilen veljen tulehdusarvot nousivat yhtäkkiä yli 200:n ja hänet otettiin sisään Meilahteen. Puolitoista viikkoa liian aikaisin.

Mitä se voi tarkoittaa? Jos tässä vaiheessa on jossain tulehdus, niin mitä se merkitsee? Taaskaan ei tiedä mistään mitään. Voi itku!

7 kommenttia:

  1. Toivon sydämmestäni, että veljesi voittaisi taistelunsa syöpää vastaan ja toivotan sinulle voimia rankan elämänvaiheen aikana.
    Mieheni hyvä ystävä ja työkaveri kamppailee parhaillaan kolmannen kerran uusineen syövän kanssa. Pahimmillaan syöpä on kamala tauti.

    VastaaPoista
  2. Ammattini puolesta seuraan jatkuvasti syöpäjuttuja. Hoidot ovat kehittyneet huimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta yhtä henkistä ja fyysistä helvettiä se on jokatapauksessa. Toivotan kovasti voimia! Sytostaatit ovat hoitoinakin sen verran rankkoja että tulehdusarvot saattavat leimahdella ihan pienestäkin. Syöpäsoluja kun tuhotaan, niin samalla tuhoutuu ns. terveitä valkosoluja joiden kuuluu pitää lastentaudit kurissa. Solujen ollessa "alhaalla" saattaa aivan tavalliset taudit leimahdella. Toivottavasti saavat kuriin!

    VastaaPoista
  3. Luin hiljaisena viestisi. Huomenna on uusi päivä, toivon todella että se tuo parannusta veljesi vointiin! Olet mielessäni! <3

    VastaaPoista
  4. Kuulumisesi ovat niin raskaita, että on vaikea löytää voimaa antavia sanoja. Toivon minäkin puolestani, että uusi päivä toisi uusia toivonkipinöitä. Että tulisi jotakin, mikä pitäisi toivoa yllä veljesi ja teidän vierellä kulkijoiden sydämissä. Että veljesi vointi tasaantuisi, ja suunnitellut hoidot saataisiin toteutettua. Halaan sinua mielessäni ja muistan teidän perhettä rukouksissani.
    <3

    VastaaPoista
  5. Hiljaiseksi vetää....voimia teille kaikille lähetän....

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille jokaiselle, jotka viitsitte laittaa kommentin tällaiseen ankeaan tekstiin! Ne ovat hyvin lohduttavia.

    Veljen tulehdusarvoja nosti keuhkokuume. Nyt tilanne näyttäisi rauhoittuneen, ja sekä kuume että tulehdusarvot ovat laskeneet vähemmän pelottaviksi. Aikataulut elinsiirron suhteen menevät nyt tietysti uusiksi. Pahinta tässä on ehkä kuitenkin se, että veljen voimat henkisellä puolella näyttäisivät heikenneen keuhkokuumeen myötä. Toivotaan, että ne palaavat takaisin.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on ollut rankka kevät, osanottoni suuressa surussasi - aina mikään ei riitä♥

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...