12. toukokuuta 2013

Äitienpäivän sunnuntai

Kaunis keväinen äitienpäivä on koittanut. On hienoa elää tässä hetkessä. 

 Pojalta sain näin ihanan kukkakorin. 

Onnellista äitienpäivän sunnuntaita rakkaittenne kanssa!

Kuusirannan emäntä

3. toukokuuta 2013

Leukemiavuoristorata kiitää

Kaikki syöpäsairaudessa mukana olevat, sairas itse tai läheiset, tietävät miten mennään vuoristorataa. Ensin tulee pudotus, sitten tasaantuu, noustaan ylöspäin ja saatetaan vähän aikaa nauttia olosta yläilmoissa, kunnes tulee uusi pudotus. Veljeni kohdalla on vuoristorataa menty kolmen kuukauden aikana jo useampi kierros.

Viimeksi kerroin, miten ensimmäinen solusalpaajahoito epäonnistui ja toi mukanaan vaikeat komplikaatiot. Niistä kuitenkin selvittiin rimaa hipoen. Toiveikkaana odottelimme seuraavaa solusalpaajahoitoa, joka tulisi olemaan edellistäkin rankempi. Hoito sisälsi kolmea eri solusalpaajaa viiden vuorokauden ajan. Hoito tiedettiin niin rankaksi, että lääkäri kysyi veljeltäni, haluaako hän elää vai mennä toista tietä. Oli mahdollisuus valita. Veljeni valitsi elämän, tietenkin.

Hurjasta hoidosta selvittiin, minkä jälkeen odotettiin pari viikkoa, että saataisiin tietää, tehosiko se. Valitettavasti niin ei käynyt, ja syöpäsoluja oli veressä edelleen. Se oli valtava takaisku. Olimme niin kovasti odottaneet ja toivoneet, että rankka hoito tehoaisi.

Sitten tapahtui yllättävä käänne: veljeni laitettiin Meilahdesta kotiin. Olimme kaikki täydellisesti yllätettyjä, emmekä tienneet mitä ajatella. Veljeni koki, että sairaala hylkäsi hänet. Mutta kun ajattelimme järjellä, niin olihan ymmärrettävää, että sairaala tarvitsee kaikki paikat tehokkaaseen käyttöön. Veljeni ei toistaiseksi tarvinnut ympärivuorokautista hoitoa toisin kuin viimeiset 2,5 kuukautta. Hän olisi jatkossa sairaalassa avohoidossa ja kävisi siellä joka toinen päivä hoidoissa. Ensimmäisen kerran hän ajoi autolla itse sinne, oksennellen välillä. Seuraavilla kerroilla olikin sitten kuski mukana.

Hyvin pian kotiutumisen jälkeen tuli tieto, että vielä tehdään kolmaskin solusalpaajahoito, ja se on viimeinen. Samalla selvisi, että kotiuttaminen tarkoitti sitä, että odotettiin hoidossa käytettävää solusalpaajan tulemista Suomeen USA:sta. Siihen menisi ehkä pari viikkoa.

Nyt veljeni on ollut kolmisen viikkoa kotona. Reilu viikko sitten tuli järisyttävä uutinen, että Luuytimenluovuttajarekisteristä on löytynyt sopiva luovuttaja, kun minä ja veljeni emme sopineet luovuttajiksi. Emme tiedä luovuttajasta muuta kuin, että hän on alle 40-vuotias mies. Jo tässä vaiheessa lähetän hänelle kiitokseni.

Valmistelut elinsiirtoa varten on jo käynnistetty. On ymmärtääkseni poikkeuksellista, että kantasolusiirto on päätetty tehdä, vaikka syöpäsoluja on vielä veressä. Mutta nyt kuitenkin, kunhan lääke saapuu USA:sta, tehdään kolmas solusalpaajahoito ja sen jälkeen kantasolusiirto. Aikataulut on lyöty lukkoon. Nämä olivat niin mahtavia uutisia, että ilo on raikunut lähipiirissä ja laajemminkin.

Ja nyt… vuoristorata lähti väärään suuntaan. Eilen veljen tulehdusarvot nousivat yhtäkkiä yli 200:n ja hänet otettiin sisään Meilahteen. Puolitoista viikkoa liian aikaisin.

Mitä se voi tarkoittaa? Jos tässä vaiheessa on jossain tulehdus, niin mitä se merkitsee? Taaskaan ei tiedä mistään mitään. Voi itku!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...