21. maaliskuuta 2013

Vanha kääpä kirjoittaa

Oli äskettäin vähän pidempi tauko kirjoittamisessa. Tuli vain liian paljon asioita kerralla. En jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan – ajattelin kyllä monet kerrat. Olen aina kirjoitellut vähintään päiväkirjantynkää, mutta nyt vilisi ajatuksia niin paljon, että ne ehtivät viuhua ohi ennen kuin onnistuin tarttumaan kirjoitusvälineeseen, kynään tai koneeseen. Nyt teen kuitenkin pienen yhteenvedon reilun kuukauden ajalta.


Edellisessä jutussa kirjoitin käävistä ja kääpäkuva sopii myös tähän juttuun. Vanhenin nimittäin TAAS ja nyt voin jo sanoa olevani vanha kääpä! Onko syntymäpäiviä pakko olla joka vuosi?  Seuraava kuva kuvastaakin sitten kuluneen kuun mielialaa ja tunnelmia.


Olen kohdannut A- ja B-virukset, ja käyn kai läpi kaikki Suomeen saapuneet kulkutaudit. Kuumeiden keskellä ja niiden välissä olen toiminut kriisipuhelimena ja etätukihenkilönä.

Käräjäoikeus määräsi minut vuoden alussa äitini edunvalvojaksi ja hoidan nyt hänen taloudelliset asiansa. Hän asuu kaukana, yli 800:n kilometrin päässä. Olen kaikin keinoin kerännyt tietoa sekaisin olevista asioista. Kun vihdoin aloin saada jonkunlaisen käsityksen tilanteesta, hänen miehensä kuoli noin kuukausi sitten. Nyt on sitten tuplasti selvitettävää. Mutta se on pientä siihen verrattuna, että dementoitunut, yksinasuva äitini saattaa soittaa monta kertaa päivässä hätääntyneenä milloin mistäkin syystä. Yritän toimia rauhallisena etätukena.

Veljeni tilanne on puolestaan mennyt vuoristorataa. Ensimmäinen yhdeksän vuorokauden solusalpaajahoito ei onnistunut. Lisäksi tuli pahoja komplikaatioita ja elimme jännityksessä, ehtiikö solusalpaajahoidolla tuhottu luuydin käynnistyä uudelleen ja korjata komplikaatiot ennen kuin leukemiasolut vievät voiton. Lopulta luuydin saatiin potkittua käyntiin. Silloin totesimme omahoitajan kanssa, että veljeni on niin pahapäinen, ettei ehkä kuolekaan (joskus musta huumori helpottaa...). Nyt ollaan taas alkutilanteessa, eli uuden solusalpaajahoidon kynnyksellä.


On ollut rasittavaa ottaa vastaan kiukuttelu, joka on tullut osakseni. Rankkoja ovat myös monenlaiset muistot ja itsetutkiskelut, mitkä ovat tulleet rinnakkaisvaikutuksena. Se on paljastanut piilossa olleita luurankoja. Yllä oleva kuva sopii sen vuoksi tähän yhteyteen. Mutta kuva kertoo myös iloisesta asiasta, eli retkestä lapsenlapsen kanssa Sederholmin talon Lastenmuseoon. Kuvassa on tietenkin vanha koulun opettaja… siis opetusväline.

Seuraavassa kuvassa yhdistyvät mainiosti hyvät ja pahat tunnelmat, virkkaus ja vihaisuus. Kuten olen aiemmin kertonut, vain virkkaus käy rentouttavasta käsityöstä.


Suureksi onneksi on lapsenlapsi, jolle pitää väsätä vihainen lintu, jonka kanssa pitää käydä museoretkillä ja joka ihmettelee elämän kummallisuuksia puhtain ja kirkkain mielin.


Ja joka kertoo rakastavansa ja jota saan rakastaa.

20. maaliskuuta 2013

Kivat käävät

Seurailen parasta aikaa Radio Suomen kääpäiltaa ja sen innoittamana kävin läpi kääpäkuvavarastojani.


Kääpiä on kuulemma useanlaisia, mitä en tiennytkään. Olen vain kuvannut niitä, kun ovat niin hauskan näköisiä.


Yllä saattaa olla yleinen taulakääpä, jonka käytöstä annettiin hyvä vinkki: sen voi napata mukaansa ja sytyttää tuleen, jolloin se toimii mainiona hyttyskarkottimena. Se saattaa kyteä ja savuta tuntikausia. 


Nämä käävät ovat valinneet paikakseen suloisen pehmoisen kannon kyljen. 


 Kääpä on sientä, mutta olisiko alla olevassa kuvassa jotain muuta sientä kuin kääpää?



Luontoillassa juotiin pakurikääpäteetä. Pakurikääpä on tumma epämääräisen näköinen pahkura koivun rungossa. 1600-luvulta asti on tietoa, että pakuriteetä on käytetty syövän ja monen muun sairauden hoitoon. Siinä on runsaasti antioksidantteja. Suomessa sitä käytettiin sota-aikaan korvikkeena.

Pakuri kerätään teetä varten elävän koivun rungosta. Kannattaa muistaa, että sen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Ohjelmassa teetä tarjonnut nainen kertoi, että pakuri kannattaa pieniä heti, jauhaa ja sen jälkeen kuivattaa. Kiinnostavaa tietoa pakurista täällä.

Ohjelmassa kysyttiin, kumpi rokkaa, kääpä vai jäkälä. No niin, siis kumpi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...