20. tammikuuta 2013

Levähdys puutarhassa

Meillä ei ole grilliryhmää, keinua, aurinkovarjoa tai riippumattoa. Sellaista rentoutumista en ole ehtinyt puutarhassani ajatella. En myöskään ole suunnitellut puutarhajuhlia, kattauksia tai pöydän kukka-asetelmia. On vain oman maun mukaista estetiikkaa, josta itsekseni iloitsen. Silloin kun ehdin.

Ennen muinoin puutarhan ystävillä oli puutarhuri omasta takaa. Silloin saattoi vain istahtaa kauniiseen istuinryhmään huvimajaan tai lehmuksen katveeseen ihailemaan puutarhan kukkien hehkua.

Tämän päivän puutarhuri istahtaa kuluneelle penkille puutarhaa arvioimaan.


Katseen hetken harhailtua hän kiinnittää huomiota kitkemättömiin rikkaruohoihin, leikkaamattomiin kukintoihin ja liian tiiviiksi kasvaneisiin ryhmiin, jotka pitäisi jakaa. Katse tavoittaa myös ylipitkäksi kasvaneen ruohon, joka olisi leikattava! Siitähän saa leikkuujätettä, joka pitää kasata kasvien juurelle, ja mitkäs olivatkaan lannoitusvuorossa ja olikos siellä joku, joka ei tykännyt typpilannoitteesta? Ja voi hyvänen aika kuinka nurmi on alkanut levittäytyä hiekkapolullekin, pitäisi ruveta kanttaamaan!

Yhtäkkiä huomaa, miten joku köynnös roikkuu hullusti ja VOI TAIVAS, kasvimaalla on porkkanan harvennus yhä tekemättä! Ja VOIHAN KILIN KELLOT, eikö tuossa liljassa loistakin kirkuvan punainen kukko! On rynnättävä katsomaan liljoja tässä ja toisella puolella ja ylempänäkin, ja aloitettava sota kukkojen kanssa.

Siinä melskeessä kaikki muu unohtuu, kunnes vihdoin on saanut oikeuden istahtaa ja levähtää ja antaa katseen etsiytyä taivaalle ja puutarhaan ja kokea kesä. Kunnes silmät huomaavat jotain, joka palauttaa mieleen kaikki unohtuneet työt ja jokusen uudenkin...

Siispä miten on, pitäisikö puutarhurin sijoittaa penkkinsä sellaiseen piiloon, että sieltä ei näy puutarhaa lainkaan? Jos edessä on vain metsää tai muuta luonnonvaraista, onnistuisiko levähtäminen paremmin?
Ei, minä en usko ollenkaan, että puutarhuri haluaa istua lepäilemässä hetkeä kauemmin. Puutarhassani lojuu kaksi lepotuolia tyhjillään. Jos joskus harvoin olen asettunut sellaiseen, on mielessäni välittömästi startannut aivoriihi. Ajatukset kihisevät ja kuhisevat, ja uusia suunnitelmia pulpahtelee. Ainakaan tämä puutarhuri ei lepää lojuessaankaan!

Etsiskelin kuvaa siitä näkymästä, joka silmieni edessä on, kun istun levähdyspenkilläni. Ei löytynyt mitään! Ei yhden yhtä kuvaa, vaikka päivittäin istahdan siihen useamman kerran. Käsittämätöntä! Mistä se kertoo?

Mutta taukopenkistäni löytyy sentään muutama kuva ja pistän tähän muutaman noita levottomia aikoja odotellessa.
Ensin penkki aivan uutena vuonna 2004.


Heinäkuussa 2006


Kesäkuussa 2010
Haravanvarsi näkyy siellä penkkiin nojaamassa ja odottamassa puutarhuria töihin. 



Viime syksynä näkyi, miten kauniisti penkki vanhenee.


 Mikä sinun taukopaikkasi on puutarha-aherruksen välissä?

12 kommenttia:

  1. Sinun pihasi näyttää niin kauniilta on hyvin kesäiset kuvaat.Minun tauko paikkani on pihakeinu
    ja patiolla nautiskelen kahvikupposen kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Keinusta minäkin olen haaveillut. Olenkin melko varma että jos pihalla olisi keinu istuskelisin siinä lepuuttelemassa. Keinuminen tekee olon levolliseksi.

      Poista
  2. Voi kuinka runsaat istutukset,upeaa!

    Minulla on montakin paikkaa pihassani jossa istahtaa.
    Aamulla pitää välillä ihan päättämällä päättää,että tänään unohdan rikkaruohot sun muut tekemättömät työt ja vain olla möllöttelen pihassa lueskellen tai ristikkoja täytellen ja ympäristöstä nautiskellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Pitäisi välillä tosiaankin möllötellä, se on hyväksi! Olen joskus miettinyt, miten mukavaa olisi asua puutarhansa yhteydessä. Silloin varmaan löytyisi aikaa myös lekotteluun. Mutta nyt kun olen siellä melkein vain viikonloppuisin, niin aika menee väkisinkin puutarhatöissä. Kaikki kun alkaa kamalasti rehottaa viikon aikana.

      Poista
  3. Ihania pihanäkymiä :)

    Minäkin olen sijoitellut penkkejä sinne tänne pihaa. Niissä kuitenkaan en ole juuri istuskellut....Aina jotain touhuamassa. Kuitenkin vuorotyöni takia en päässyt kesällä puutarhaani niin usein ja aikamoisia päivätöitä tein pihassani sinne päästessäsi. Kunnes sitten tajusin, ettei aina tarvtse touhuta jotain ja annoin itselleni oikeuden nauttia pihastani, suttuineen ja keskeneräisine juttuineen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Niin, sinulla taitaa olla vähän samantapainen tilanne kuin minullakin, että puutarhaansa ei pääse päivittäin. Kun sen näkee harvemmin, niin näkee myös kaikki muutokset ihan totaalisesti. Miten nurmi voi röyhähtää viikossa pitkäksi ja miten joku perenna voi kasvaa kymmeniä senttejä. Ja miten rikkaruohot voivat vallata paikat täysin, huh!

      Poista
  4. Tuollaistahan se tuppaa puutarhurin elämä olemaan, aina jokin työ mielessä. Toki sitä pitää välillä levätäkin, mutta usein puutarhassa touhuilu on sekin lepäämistä. Vaikka fyysisesti tulee rehkittyä niin silti ajatukset liikkuvat mullassa ja lapion varressa. Murheet pienenevät tai sukeltavat sinne multaan ainakin hetkeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Todellakin, puutarhassa touhuilu on lepoa, niin kummalliselta kuin se voi kuulostaakin asiasta tietämättömien mielestä. Kun oikein kunnolla huhkii, niin teoreettisemmat asiat painuvat pois mielestä tai ainakin niiden merkitys pienenee. Ajatukset vapautuvat ja parhaassa tapauksessa lähtevät lentoon! :)

      Poista
  5. Meillä löytyy puutarhasta useita penkkejä ja tuoleja, joten on monta paikkaa mihin istahtaa puutarhapuuhien lomassa. Tai lehtiä lukemaan. Myös riippumatto löytyy, harvemmin siinä kuitenkaan tulee lojuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä istahtamispaikkoja onkin kiva olla useammassa kohtaa puutarhaa, niin saa aina erilaisen näkymän eteensä. On niitä joitakin Kuusirannassakin, mutta tuo yksi paikka on muodostunut minun vakiopaikaksi. Ehkä siksi kun siitä saa parhaimman kokonaisnäkymän. Riippumatto olisi ihana!

      Poista
  6. Niinpä niin. oikeastaan se puutarhastelijan levon nautinto on kai siinä, että on saanut jotakin aikaiseksi, ja että vieläkin sitä tekemistä olisi. Osaisiko sitä levätäkkään oikein kunnolla, jos tietäisi ettei olisi mitään tekemistä? Olen koittanut kyllä kovasti opetella sitä huilaamista ja nauttimista siitä tehdystä työstä, ja koittanut aktiivisesti häätää noita pitäisi- alkuisia lauseita mielestä. Parhaiten se onnistuu kun on kammera kaulassa. Ison ja painavan järjestelmäkameran kanssa täytyy olla varovainen, ettei se kastu,likaannu tai mene rikki, eikä sitä saa taskuun siltä varalta että jotakin puuhaa ilmaantuisi... Eli joo, en minäkään isti lepäämässä, vaan lepään vaellellessani puutarhassa kameran kanssa. :)
    Ihana penkki! Meillä on samanlainen, ja sekin on kaunistunut vanhetessaan. Nyt se on jo vähän laho, ja huokaisee raskaasti jos siihen istahtaa joku isommalla elopainola varustettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tuohan onkin hyvä kikka-kutonen, että kaulassa on iso kamera! Se varmasti hillitsee kumartelemista kohti multamaata. Minulle on muodostunut tavaksi ensimmäiseksi aamulla mennä verkkaiselle kävelylle puutarhaan (pienen) kameran kanssa. Etsin kuvauskohteita ja samalla aivot rekisteröi korjattavia kohtia. Illalla teen usein uuden kierroksen - ja aina sama rekisteröinti päällä. Eli ei täysin vapaana olemista sekään. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...