4. tammikuuta 2013

Kohti onnellista vuotta?

Joulukuussa oli kaksi kuolemantapausta. Tänään oli yhdet hautajaiset ja olen ihan puhki. Työt loppuivat vuoden lopulla. Äidin sairaus pahenee ja vaikeudet kasvavat. Parisuhdekin on pahimmassa kriisissä koskaan. Voisivatko asiat olla vielä pahemmin? Tietysti voisivat, joten kai onnea on olemassa, vaikka sitä ei näekään.

Onni lähtee itsestä ja jos ei sitä löydä sisältään, ei sitä voi nähdä muuallakaan. Kunhan saan tämän kamalan väsymyksen ravisteltua irti, yritän löytää onnen. Ehkä sen myös löydän, sillä sanotaanhan, että jotta voi kokea onnen, on ensin koettava onnen kääntöpuoli. Ja siitä on nyt jonkin verran kokemusta.

Eikö saman ajatuksen voisi viedä myös puutarhaan? Kun näkee sen kääntöpuolen näin talvella, sitä suurempi onni on kesällä!



Onnellista vuotta 2013 kaikille!

11 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tilanteesi kovin samanlaiselta kuin minulla täällä...yksityiskohtia myöten. Kun onnellisuudesta on nykyään tehty suoranainen hyve ja elämän tarkoitus, ainakin minä tunnen tällaisissa elämänvaiheissa kaikkien muiden murheiden lisäksi epäonnistuneeni ihmisenä. Mutta jospa elämässä ei aina kuulukaan iloita ja olla onnellinen...Kiitollisuus sentään mahtuu samaan mieleen surun ja ahdistuksen kanssa.

    Voimia, ilonhippuja ja valoa tunnelin päähän toivottelen sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitollisuus on hyvä sana ja tarkemmin ajatellen siinä on mukana ripaus onnea. Jos on syytä kiitollisuuteen on kokenut jotain hyvää. Millan, toivon myös sinulle iloa ja valoa tämän vuoden päiviin.

      Poista
  2. Ympäristö luo suuria paineita ihmisen onnistumisen tunteille sekä sille mikä on se onnen mittari; se on ihan kökkö juttu!!

    Minä ainakin toivottelen sulle kovasti onnea asioiden selkeytymiseen ja hyvän mielen löytymiseen ihan niistä omista jutuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan ympäristö ei vaikuta onnellisuuteni juuri lainkaan. Se on tuo kurjien asioiden kasauma, joka tukahduttaa. Näen mielessäni puron, jonne on kerääntynyt kasa puunrunkoja ja risuja, mutta jos jostain saisin kiinni ja purettua sumaa, niin puro voisi lähteä taas virtaamaan...

      Katja, sinulle toivotan voimia tähän vuoteen!

      Poista
  3. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki uudistuminen alkaa kaaoksesta. Sanoit, että asiat voisivat olla pahemminkin, silloinhan asiat on jo paremmin. Pystyt varmaan katsomaan niitä asioita jotka ovat hyvin, sillä niitäkin varmasti on, ne vain tahtoo unohtua silloin kun jotku asiat eivät ole hyvin.
    Toivon Sinun menevän nyt kohti onnellisuutta, kuten sanoit, että se tulee itsestä. Vaikeudet ovat haasteita joista voi selvitä, ihmisellä on voimavaroja, tavallaan kuin reservissä, jotka voi ottaa käyttöö kun niitä tarvitaan. Löydä iloisia ja onnellisia tapahtumia elämäsi varrelta ja ajattele niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, asiat voisivat olla huonomminkin. Siksi melkein nolotti kirjoittaa tuota vuodatusta, mutta väsyneenä koin, että ehkä kaiken ryöpsäytys ulos toisi helpotusta. Ja kyllä se toikin, etenkin kun siitä sai roppakaupalla lahjaksi viisaita kommentteja. Hyvää vuodenjatkoa sinulle.

      Poista
    2. Oikein hyvä, että kirjoitit, taakka helpottaa huomattavasti kun sen kertoo, huomasitkin sen.
      Tänään muuten paistaa aurinko, kevät kertoo tulemisestaan, kohta päästään kuopsuttamaan, 4 kuukautta ehkä ja sitten...:) Asioilla on tapana järjestyä.

      Poista
  4. Sitä tahtoo tulla elämässä vaikeita ja surun hetkiä Täytyy vain mennä päivä kerralla eteenpäin,vaikka tuntuu raskaalta kyllä sieltä valoakin alkaa näkyä.Toivon sinulle voimia kovasti että jaksat ponnistaa vaikeuden läpi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mietin tuota päivä kerrallaan elämistä. Kumpa olisikin se taito tallella, että eläisi hetken kerrallaan ja huomaisi siinä ne pienet, hyvät jutut. Yritän kyllä opetella sitä, sillä ihan liian paljon muistelee menneitä tai pohtii tulevaisuutta.
      Hyviä hetkiä sinulle!

      Poista
  5. Vuosikausia sitten olin murtua suruuni, jolloin äitini sanoi minulle: "Paistaa se aurinko risukasaankin." Tuo kulunut lausahdus on jäänyt mieleeni erityisesti siksi, ettei äidilläni ollut juurikaan tapana lohduttaa muita vaan olla lohdutettavana. Ehkä tänä päivänä onnen merkitystä liioitellaan ja sen tavoittelemisesta on tullut muotia. Joskus riittää, että jaksaa elää seuraavaan päivään. Yhtäkkiä sitä huomaa, ettei pelkkään selviytymiseen enää kulukaan kaikki voimat ja silloin löytyy tilaa myös onnelle. En usko, että kärsimys jalostaa, mutta taatusti kärsimystä seuraa paremmat ajat.
    Toivotan sinulle jaksamista ja lähetän voimahalauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein huvittaa tuo äitisi lausahdus. :)
      Usein on niin, että pelkästään nukkuminen yön yli auttaa asioita. Joskus on päiviä, jolloin ei näe valoa missään, mutta tähän ikään mennessä on oppinut tietämään, että huomenna asiat näyttävät paremmilta. Ja niin se useimmiten onkin.
      Voimia myös sinulle tähän vuoteen!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...