28. lokakuuta 2012

Design lehtikotelot

Ulkoa siirrytään sisätiloihin. Pian ei viitsi ulos edes mennä, ellei ole ihan pakko.

Tytär oli kullanmuruineen tässä syksyllä käymässä Kuusirannassa. Puhelin hänelle jo etukäteen, että olisi vähän askarreltavaa, ja niinpä hän toi välineet mukanaan. Kansiollisen lehtikuvia ja tapettia.

Olen joskus ostanut tylsiä yksivärisiä, pahvisia lehtikoteloita, sillä haluaisin lehteni järjestykseen. Niiden pitäisi olla aiheen mukaan, eli kevät-, kesä- ja syksylehdet sekä lisäksi ainakin joulu- ja ehkä myös pääsiäislehdet. Se kun on niin, että keväällä luen kevätlehtiä ja joulun tullessa haeskelen joululehtiä. Ja talvella lueskelen kesälehtiä ja talvilehtiä en tarvitse. Mutta kun ne ovat omissa kansioissaan, ne löytyvät helposti.

Olin suunnitellut, että tylsät pahvikotelot päällystettäisiin jotenkin aiheen mukaan. Ja koska joulu on tulossa, pistän ensimmäisenä joululehdet järjestykseen. Tässä kohtaa tytär astui puikkoihin. Kaivelimme yhdessä hänen lehtikuvavarastoaan ja sain valita mieleiseni kahta joulukansiota varten.

Ensimmäisessä vaiheessa tytär liimasi pohjapaperiksi vanhaa punaista tapettia. Seuraavaksi valitsin päätykuvat, jotka hän liimasi osittain tapetin päälle.





Sen jälkeen sommittelimme valitsemani kuvat sivuille. Seuraava kollaasi on ehdoton suosikkini. En ole tainnut koskaan kertoa, että olen kai jonkun sortin lasifriikki ja oli ihan onnessani, että tyttären kuvista löytyi noin kauniit lasit. Tytär ei lainkaan yllättynyt ja totesi jotenkin sarkastisesti "ei kai?", kun ilmaisin kiinnostukseni lasikuvaan. :)




Kun kuvat oli liimattu, ne annettiin kuivua seuraavaan päivään. Sen jälkeen tytär veti lakkapinnan kansioiden päälle.


Työ oli monivaiheinen eikä yksi päivä riittänyt kaikkine kuivauksineen. Olen tyttärelle tosi kiitollinen, että hän jaksoi tämän urakoida. Itsellä ei tahdo pinna riittää askarteluhommissa, vaikka se muuten onkin aika venyvä. Tyttärellä on selvästi lyhyempi pinna muuten, mutta askartelussa se venyy. Olemme täysin toistemme vastakohdat. :)

Niin että, milloinkahan minulla on kevätkotelot valmiit tällä pinnalla? (toivottavasti se lukee tämän...)

26. lokakuuta 2012

Kipinä poikineen

Kesäpuutarhassa koen ilon ja kipinän,
ja puhtaimman onnen
- rinnalla ipanan.



Riimittelykykyähän ei haettu vaan kirjainhaasteen  # 004 loppukirjaimia NÄ. :)

21. lokakuuta 2012

Missä viipyy halla ja nuoska?



Ei sillä, että niitä kaipaisin. Ihmettelen vain. Ryhdyin oikein tarkistamaan vanhoista kuvista, miltä syksy on näyttänyt aikaisempina vuosina.

Viime vuonna halla puraisi jo varhain. Lokakuun puolivälissä vein gladiolukset sisälle talvehtimaan. Kuva siitä on täällä. Tänä vuonna samaan aikaan yksi on vielä täydessä kukassa ja toinenkin tulisi, jos ehtisi.


Kastelukannut vein viime vuonna 16.10. varastoon. Tässä ne on kuvattu varaston edessä juuri ennen sisäänvientiä.


Tänä vuonna samaan aikaan tuolla paikalla oli vielä kukkivia kasveja. Osa ruusuista kukkii edelleen.


Kastelukannulle oli vielä käyttöä, kun nostin yhden pionin ylös ja istutin uudestaan. Olen muuten nyt nostanut kolme pionia ja pistänyt takaisin. Ensi kesänä on kiva nähdä, mitä ne moisesta pitivät. Viime syksynähän tein samoin yhdelle kukkimattomalle pionille, ja se kiitti ja kukki.

Kaksi vuotta sitten 16.10. piha oli masentavan toisennäköinen.


Muutaman sentin lumeen jäi kävelyjäljet ja lammikko oli jäässä. Vuonna 2009 lunta ei ollut vielä niin paljon, mutta kovin on kylmän näköistä. Itse asiassa kuva näyttäisi paljastavan, että talvi on yllättänyt puutarhurin täysin…


Tänä vuonna taustalla näkyvien kanadanpiiskujen kukkineet osat on sentään jo leikattu pois kuten tässä eilen otetussa kuvasta näkyy. Kärhöt kukkivat vielä kuten ruusutkin.



Vuonna 2007 lokakuun 13. päivä ottamassani kuvassa lumi heijastuu pensashanhikin takaa.



Nyt pensashanhikit heijastuvat komeasti kukkivan syysmaksaruohon takana.


Näistä kuvista näkyy, miten tänä vuonna on erikoisen lämmin syksy. Oikeastaan joka vuosi syksy on ollut kamala pettymys, kun se on ikään kuin loppunut kesken. Aina on tullut kauhea paniikki syystöiden kanssa. Nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun lokakuu on lempeä ja loistava. Juuri sellainen kuin minä mielessäni sen aina näen.

Loistavaa lokakuuta lukijoilleni!

5. lokakuuta 2012

Pisarat liiskaa mutta väliäkös sillä

Taas kerran kirjoitan syksyn ylistyksen. No ei sentään, ei ole minusta ylistyskirjoituksen tekijäksi, mutta kirjoittaisin, jos osaisin.


Vaahteran lehdet kiiltelee kun pisarat liiskaa ne asfalttiin
on lämmin yö vaikka sade lyö peltikattoihin.
Tää illan viileys ois täydellinen kävellä halki koko kaupungin, 
tsekkaa sataman valot kelmeät kuten ennenkin. 
....
Ja sitten Tehosekoittimen syyskaupungista Kuusirantaan.

On todellakin satanut - ja liiskannut monet maahan. Mutta jossain silti loistaa niin kuin vain syksyllä voi.


Pensasmustikka on punastunut kauniisti.


Syksyn taulu elää voimalla.


Nappasin kuvan purosta, josta ei paljastu, että se on parasta aikaa remontissa.


Vanhuus löi vaaleat kukkaleimansa penkkiin.



Kotkansiipi on valmis talvilepoon.


Sateisen syksyn suuri etu on se, että yöt ovat pysyneet hallarajan yläpuolella. Niinpä myöhässä oleva gladiolus ennätti kukkaan. Vielä myöhäisempi siinä vieressä saattaa näillä sateilla ennättää myös.


 Leppoisaa lokakuuta kaikille lukijoilleni!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...