31. elokuuta 2012

Vaikuttavat verkot

Verkko temppuili tänään. Se on nykyihmisen tavanomaisia harmituksia. Mutta pientähän se on siihen nähden, että se olisikin ansa, johon tarttuisi kiinni, minkä jälkeen tulisi hirmuinen peto, joka pistäisi leukaperillään lamauttavaa myrkkyä ja sen jälkeen pistelisi poskeensa.

Ei uskoisi, että tuo pelottava peto on niin taiturimainen kutoja. Sen verkkoja on mukava katsella, ja jostain syystä niitä näkyi tavanomaista enemmän elokuussa.






Hämähäkin seitti on paksuuteensa nähden teräslankaakin vahvempaa. Kun tämä ominaisuus lisätään seitin tahmeuteen, saadaan aikaan erinomainen ansa, josta vain harva siihen eksynyt hyönteinen pääsee irti. Hämähäkin verkot ovat usein geometrisia taidonnäytteitä ja niiden tekoon on uhrattu aikaa. Perinteisen hämähäkinverkon (ratasverkko) tekeminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

- Hämähäkki aloittaa verkon tekemisen erittämällä kannatusseitin, josta se itse roikkuu. Se venyttää seitin Y-muotoon ja keskustasta tulee verkon napa.
- Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen kutomalla kuivan kierrelangan pitämään kehystä paikoillaan.
- Hämähäkki kutoo kehän ulkoreunalta alkaen tahmean pyyntiseittinsä. Se kääntyy useita kertoja ympäri ja vaihtaa välillä suuntaa.
- Saaliin jäädessä kiinni verkkoon hämähäkki tuntee verkon nykäykset ja rientää paikalle. (Lähde: Wikipedia)



Täytyypä nyt kehdata kertoa, miten kotiin oli kerran ilmestynyt hämähäkinverkko. Katselin sitä useampaan kertaan päivän aikana, kunnes näin siinä räpiköivän saaliin. Sittenkin annoin sen olla paikallaan. Kun seuraavana päivän menin katsomaan mitä sille kuuluu, oli koko verkko saaliineen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Täytynee uskoa Wikipediaa, joka sanoo, että hämähäkki joutuu tekemään joka päivä uuden verkon. Mutta minne se vanha verkko katosi?


Muistinpa tässä kirjoittaessani aiemmin ottamani kuvan keltaisesta hämähäkistä, joka oli melkein kuin koru. Aikamoinen veijari se on suojaväreineen. Se matkii kukkasta ja odottelee pölyttäjiä, jotka sitten syö suihinsa.


Tuota hämähäkkiä en osaa kammota, mutta en taitaisi sitä silti laittaa jakun kaulukselle koristeeksi. Hui!

4 kommenttia:

  1. Löysin kerran meiltä kirkkaan vihreän hämähäkin ja kuvittelin sen saapuneen kaukaisilta mailta juuri ostamamme huonekalun mukana. Kuvasin ja laitoin kuvan luonnontieteelliseen museoon. Sieltä tulikin pian vastaus, jossa kerrottiin vihreän hämähäkin olevan Suomessa ihan yleinen. Kenties en ollut sellaisia koskaan huomannut, kun ovat tietenkin naamioituneet niin hyvin luontoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä hämähäkki on vielä näkemättä, vaikka kaikenlaisia kauhistuksia on Kuusirannassa tullut eteen. Aika pelottava ajatus, että kaukaisilta mailta tulisi tavaroiden mukana elukoita... hui, siis oikeastaan ihan kamala ajatus! Kylmät väreet kulkevat...

      Poista
  2. Hämikset ovat kyllä taitavia ja verkot niin kauniita,että pyrin aina välttämään niiden hajoittamista. En koskaan liiskaa sisällä olevia hämähäkkejä vaan saavat elellä elämäänsä ihan rauhassa. Kärpäset ja itikat kyllä saavat tuta sanomalehtirullan läiskäisyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihan samoin minulla! Olenkohan koskaan tappanut hämähäkkiä.Luulen, että siihen liittyy vähän taikauskoakin, sillä eikö hämähäkin tappamiseen pitäisi liittyä jotain pahaa? Joskus taikausko nostaa päätään ja sitä ikäänkuin varmuuden vuoksi noudattaa niiden sääntöjä. Hmm, siinä olisikin aihetta ihan omaan kirjoitukseen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...