31. elokuuta 2012

Vaikuttavat verkot

Verkko temppuili tänään. Se on nykyihmisen tavanomaisia harmituksia. Mutta pientähän se on siihen nähden, että se olisikin ansa, johon tarttuisi kiinni, minkä jälkeen tulisi hirmuinen peto, joka pistäisi leukaperillään lamauttavaa myrkkyä ja sen jälkeen pistelisi poskeensa.

Ei uskoisi, että tuo pelottava peto on niin taiturimainen kutoja. Sen verkkoja on mukava katsella, ja jostain syystä niitä näkyi tavanomaista enemmän elokuussa.






Hämähäkin seitti on paksuuteensa nähden teräslankaakin vahvempaa. Kun tämä ominaisuus lisätään seitin tahmeuteen, saadaan aikaan erinomainen ansa, josta vain harva siihen eksynyt hyönteinen pääsee irti. Hämähäkin verkot ovat usein geometrisia taidonnäytteitä ja niiden tekoon on uhrattu aikaa. Perinteisen hämähäkinverkon (ratasverkko) tekeminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

- Hämähäkki aloittaa verkon tekemisen erittämällä kannatusseitin, josta se itse roikkuu. Se venyttää seitin Y-muotoon ja keskustasta tulee verkon napa.
- Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen kutomalla kuivan kierrelangan pitämään kehystä paikoillaan.
- Hämähäkki kutoo kehän ulkoreunalta alkaen tahmean pyyntiseittinsä. Se kääntyy useita kertoja ympäri ja vaihtaa välillä suuntaa.
- Saaliin jäädessä kiinni verkkoon hämähäkki tuntee verkon nykäykset ja rientää paikalle. (Lähde: Wikipedia)



Täytyypä nyt kehdata kertoa, miten kotiin oli kerran ilmestynyt hämähäkinverkko. Katselin sitä useampaan kertaan päivän aikana, kunnes näin siinä räpiköivän saaliin. Sittenkin annoin sen olla paikallaan. Kun seuraavana päivän menin katsomaan mitä sille kuuluu, oli koko verkko saaliineen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Täytynee uskoa Wikipediaa, joka sanoo, että hämähäkki joutuu tekemään joka päivä uuden verkon. Mutta minne se vanha verkko katosi?


Muistinpa tässä kirjoittaessani aiemmin ottamani kuvan keltaisesta hämähäkistä, joka oli melkein kuin koru. Aikamoinen veijari se on suojaväreineen. Se matkii kukkasta ja odottelee pölyttäjiä, jotka sitten syö suihinsa.


Tuota hämähäkkiä en osaa kammota, mutta en taitaisi sitä silti laittaa jakun kaulukselle koristeeksi. Hui!

24. elokuuta 2012

Kop-kop-kop-kop...

Tuntui, että kaikki pääkaupunkiseudun ihmiset olivat saapuneet dominoradan varrelle. Ah, ei oltukaan ainoat lapsekkaat!


Palikat pystyyn suojatielle.
 


 Odottelun jälkeen alkoi lopulta pehmeästi kuulua: kop-kop-kop-kop-kop-kop...


Vilhonkadun ylämäkeä ylös: kop-kop-kop-kop- ja sitten sisään Kaisaniemen metrotunneliin.
 















Tunnelista ulos Yliopistokadulle: kop-kop-kop-  ja siitä senaatintorille



Näin kaatuivat tuhannet kuuden kilon dominot Taiteiden yössä.

21. elokuuta 2012

Tunnelmia puutarhasta

Pistän muutaman tunnelmakuvan Kuusirannasta viime viikonlopulta, kun parin viikon tauon jälkeen pääsin taas käymään siellä.

Aamulla varhain aurinko paistoi punavärimintuille.


Villiviini on tänä vuonna kasvanut jo linnunpöntön yläpuolelle. Asukkaat ovat siitä lähteneet aikoja sitten, mutta ehkä ne lähtivät omin siivin, eivätkä tarvinneet alastuloon köynnöksen apua. Viime vuotisen köynnöksen kuva on täällä.



Tällaista jälkeä tulee siitä laiskan puutarhurin kylvämistyylistä, josta kerroin aiemmin. Osa unikoista on jäänyt pieniksi, koska laiska puutarhuri ei tietenkään harvenna.



Puutarhapäivän jälkeen istuskelin vierasmajan edessä ansaitun viinilasin äärellä, jolloin näin kuusen alla ison hämähäkinverkon. Se oli näyttävä, uskokaa tai älkää...


Samalta paikalta katselin tuvan ikkunasta heijastuvia kuvia. Helminukkajäkkärä kukkii.


Lilja 'Centerfold' oli kasvanut tosi pitkäksi.

 
Lähdin vielä illansuussa kulkemaan kotitietä, vattuja katsomaan.


Löysinkin kunnon tuokkosen verran sillä aikaa, kun oman pihan uudet perunat kiehuivat. Kesä on ollut hyvä vadelmille ja muillekin marjoille, mutta perunat ovat jääneet pieniksi. Mikä lie syynä?

Vaikka ilma on ollut kasveille ihanan kosteaa, maa on välillä kärsinyt kuivuudesta. Hassua, kun niin monessa muussa Suomen kolkassa on kärsitty valtavista sateista ja tulvistakin. Mutta tämä Kuusiranta taitaakin olla ihan oma maailmansa.

3. elokuuta 2012

Sydämen punaa

Mitä kauemmin olen pitänyt puutarhaa sitä vahvempia värejä kaipaan sinne. Puutarhan kevään väreihin alan olla tyytyväinen, mutta kesän väreissä on vielä vuosiksi tekemistä ennen kuin ne räiskyvät.

Suhtaudun oudon kaksijakoisesti punaiseen - siis siihen "oikeaan" punaiseen. Sisätiloissa kartan sitä kaikin keinoin. Jopa jouluna pyrin välttämään punaisia värejä ja korvaan ne jollain muulla. Mutta puutarhassa asia on tyystin toinen! Olen aivan hullaantunut punaisiin kukkiin, olen aina ollut. Jos keksin jonkun punakukkaisen kasvin, se tulee usein hankintalistalleni. Onneksi etenkin kesäkukista niitä löytyy hyvin! Laitan tähän  muutaman Kuusirannassa nyt kukkivan punaisen kasvin.

Yksi todella kauniin punainen perenna on ketoneilikka. Se on lisäksi todella vaatimaton kasvi, joka kasvaa kaikenlaisilla kuivahkoilla mailla ja on kauneimmillaan laihassa maassa. Kuvitelkaa, sille ei tarvitse tehdä mitään, antaa olla vain! Tämä kukoistaa suuren kuusen alla, jossa se on levittäytymässä kokonaan kuusen ympäri. Odotan innolla sitä päivää, kun valtava kuusi nousee punaisen, hennon kukkamaton keskeltä. 


Uusi kesäkukkatuttavuus on punapellava. Se on juuri aloittelemassa kukkimista. Kukka on hauskan näköinen, kun sillä on aivan kuin ääriviivat.


Ruusuissa on tietysti hienoja punaisia värejä. Olen istuttanut Kuusirantaan kaikki mahdolliset ruukkuruusut, joita olen saanut nimipäivinäni toukokuussa. Nyt on kukassa kaksi ruusua, toinen oikein isokukkainen ja toinen ihan pikkiriikkinen.


Ensimmäiset pioniunikotkin ovat tehneet kukan. Yksi kuvittelee kai olevansa ruusu, kun on asettunut sen oksanhankaan.



Noukin viime syksynä unikoiden siemenpallerot ja säilytin ne sellaisenaan kipossa talven yli. Keväällä kylvö oli helppoa, kun menin ja murentelin sormien välissä pallukat rikki, jolloin siemenet varisivat multaan. Nämä ovat näitä laiskan puutarhurin kikkoja. On ällistyttävää, miten laiskakin ihminen ideoi ahkerasti kaikkea sellaista, jolla voi helpottaa työtä.  :)

Kerrassaan loistavan punainen on kukontöyhtö, jollaisia on pakko hankkia joka kesä ruukkuun.


Kehtaankohan tässä kohtaa edes kertoa laiskan puutarhurin tapaa toimia? Hmm...olkoon toistaiseksi.

Laitan tähän myös pikkusydämen, vaikka se ei ole ihan niin punainen. Tosin tämä 'Luxuriant' on punaisempi kuin se ehkä vähän tavallisempi.


Ruusunpunaisella sydämellä toivon kaikille ihanaa elokuuta!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...