6. heinäkuuta 2012

Taidekasvatuksen äärellä

Meillä oli lapsenlapsen kanssa kulttuuripäivä. Joko sitä voi kutsua traditioksi, kun jo toisena kesänä lähdimme Helsingin Mustasaareen teatteriin? Lautta lähti Taivallahdesta ja nyt osasimme mennä sinne suoraan. Viime kesänä jouduimme etsiskelemään laituria. Onneksi kohtasimme vanhan herran, joka neuvoi meidät oikeaan suuntaan.


Vartin lauttamatkan jälkeen saavuimme Helsingin seurakuntayhtymän kesäparatiisiin, joka on avoin kaikille. Mustasaaren kauniissa huvilassa on ravintola/kanttiini, josta leijailee tuoreiden korvapuustien tuoksu. 


Uimarannan vieressä on lasten leikkipuisto. Siellä junapojan mieluisin leikkipaikka oli tietenkin juna, kuten viime kesänäkin. 


Teatterissa oli tänä vuonna kesäsirkus. Nuoret sirkuskoululaiset jonglöörasivat ja tekivät pyramideja pienen tarinan lomassa. 



Vaikka vietimme useamman tunnin Mustasaaressa, poika halusi vielä kotimatkalla poiketa Taivallahden tosi isoon leikkipuistoon, jonka hän näki jo tullessa Hesperian esplanadilla. Energiaa riitti vielä kokeilla kaikenlaisia välineitä. Itse ihailin puiston muhkeita pioneita. 



Kun lopulta sain houkuteltua lapsen liikkeelle, lähdimme kohti Runeberginkadun bussipysäkkiä. Kadun ylitettyämme hän huomasi pikku puistikossa komeat kivet. Hän viiletti sinne ja nousi tasanteelle kiipeäkseen kivelle ja pian toiselle. Moneen kertaan hän tunnusteli kiviä, katseli, silitteli ja kokeili erilaisia otteita. En voinut kuin hymyillä, kun näin miten poika iloitsi erikoisista kiipeilykivistään. Mietin, että tuskin Mika Waltari tästä pahastuisi. 



Olimme siis törmänneet Mika Waltarin muistomerkkiin 'Kuningasajatus', joka oli aikanaan kovasti kiistanalainen teos. Jotkut kokivat teoksen Waltarin teoksia halventavaksi, mutta taidehistorioitsijat korostivat taiteen erilaisia tulkintamahdollisuuksia. 

Ajattelin, että mikä onkaan hienompaa kuin saattaa taide ja sen kokija oikein konkreettisesti yhteen, vaikka poika pitikin sitä vain erikoisena kiipeilytelineenä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Aikansa leikittyään nelivuotias totesi oivaltavasti: "Tää on ihan kuin joku taideteos!"

Voisiko tämä olla lapsen taidekasvatusta luomuna? Ajatus ainakin sopii Kuusirannan emännälle mainiosti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...