30. heinäkuuta 2012

Kaikista kodikkain museo!

Pääsin vihdoin käymään Helsingin kaupunginmuseon Työväenasuntomuseossa. Olin lukenut siitä monet kerrat, mutta käynti on vuodesta toiseen jäänyt. Nyt pidimme ystäväni kanssa jälleen kerran ”kotiseutupäivän” ja lähdimme sinne. (huom. aikaisempia kotiseuturetkiäni löytyy täältä ja täältä)

”Kohentaakseen oman työväkensä oloja Helsingin kaupunki rakennutti laadukkaita asuntoja silloiselle Kristiinankadulle. Asunnot vuokrattiin pitkään kaupunkia palvelleille työmiehille, mieluiten suuriperheisille. Vuokra oli kallis mutta asukkaat tyytyväisiä.” (Työväenasuntomuseo)

Alueeseen kuuluu museotalon lisäksi kolme puutaloa, joissa on täysin nykyaikaistettuja Helsingin kaupungin vuokra-asuntoja. Uskoisin, että on aika erikoista asua vanhassa puutalossa museon vieressä keskellä vilkasta kaupunkia. 



Museon pihaa reunustaa kukkapenkki, johon on istutettu vanhoja maatiaiskasveja. Nyt siinä kukki vain harjaneilikka, joten en alkanut kuvata kukkapenkkiä. Sen sijaan tarjolla oli kukkapenkin esite, minkä puutarhaihminen tietysti nappasi mukaan. Löydät sen täältä.

Museotalossa on yhdeksän hellahuonetta, jotka on sisustettu talossa eri aikoina eläneiden asukkaiden kodeiksi. Ensimmäisistä asukkaista kertoo Emilin ja Hilman koti. Emil oli kotoisin Lopelta Etelä-Hämeestä, Hilma Artjärveltä Itä-Uudeltamaalta. Molemmat tulivat 1902 Helsinkiin työnhakuun. Emil päätyi kaupungille töihin. Hän tapasi Hilman, ja he menivät naimisiin 1905. Kun perhe muutti Kristiinankadun upouusiin työväenasuntoihin 1909, lapsia oli kolme. Heidän hellahuoneessaan on suuri ja kaunis ikkuna.


Emilin ja Hilman perheen koti on hyvin varustettu, sillä hellakakluuni ja vesijohto olivat vielä harvinaisia mukavuuksia työläiskodeissa. Seinälle ripustettujen tarvekalujen alla näkyy vesihana. Sen alla on pieni metallinen lavuaari. Vesi tuli sisään ja edistyksen huippu oli se, että se meni myös ulos, eikä tarvittu sankoa likaveden keräämiseen.



Kalustus on tuolle ajalle (1910-luku) tyypillinen: vanhemmille päästävedettävä vuode, lapsille sivustavedettävä sohvasänky, pöytä, tuoleja sekä kaappi. Perheen vakavaraisuudesta kertovat peilipiironki ja ompelukone. Piirongin päällä oleva lamppu puolestaan kertoo, että sähköä ei vielä ollut.




1920-luvun asunnon tiskipöydällä on ruoanvalmistus kesken. Sen ajan tyypillisiä ruokatarvikkeita olivat perunat ja silakat.




1930-luvun huone viestii, että vapaa-aika oli lisääntynyt, kun työpäivä oli lyhennetty kahdeksaan tuntiin päivässä. Siellä oli on grammari ja savikiekkoja, kaapissa kirjoja ja lehtiä. Pyhäpäivän ruokana oli lihapullia ja makaronilaatikkoa.



Vuoden 1939 koti oli pimeä: oli sota ja pimennysverhot oli vedetty ikkunan eteen. Niinpä kuva hyllystä piti ottaa salamalla. Pula-aika näkyy hyllyyn kootuista tarvikkeista.


Asunnossa C6 asui vuonna 1936 60-vuotias siivooja Maria ja hänen 26-vuotias poikansa Yrjö. Maria oli sille ajalle tyypillinen ”Amerikan leski”. Hän oli solminut nuorena avioliiton kivityömiehen kanssa Etelä-Pohjanmaalla. Mies lähti Amerikkaan työnhakuun 1901 ja jätti 24-vuotiaan vaimonsa odottelemaan. Kuuden vuoden kuluttua Maria lähti Helsinkiin. Vuonna 1911 syntyi Yrjö-poika. Kirstinkadulle he asettuivat 1933. Amerikan lesken ja aikamiespojan kodissa kohtaavat sekalaiset, vanhat ja uudet kalusteet. Ajan uutuuksista he olivat hankkineet radion ja hetekan. Ruokapöydällä oli maistiaisina tomaatti.


Seuraava asunto on erikoinen siksi, että kaikki tavarat ovat sen alkuperäisiltä asukkailta, Oivalta ja Sinikalta, jotka lahjoittivat ne museolle. On mainio sattuma, että siinä vaiheessa, kun museo perustettiin, löytyi pariskunta, joka oli asunut talossa ja joilla oli vielä kaikki sen aikaiset tavarat tallella. Hellahuone kertoo pariskunnan pojan, Pekan, ristiäispäivästä vuonna 1949. Ristiäiskahvit herkkuineen on katettu pöytään. Tarjolla oli muun muassa aleksanterinleivoksia.




Kierros talossa asiantuntevan oppaan mukana oli kiehtovaa ja vei ajatukset aikojen taa. Mietin, olisikohan tämä peräti Helsingin kaupunginmuseon mielenkiintoisin kohde. Ainakin kodikkain kuitenkin!

4 kommenttia:

  1. Ihastuttva ja ajatuksia herättävä kohde. Kuinka vaatimattomissa ja pienissä tiloissa sitä ollaankaan tultu aikanaan toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herätti todellakin ajatuksia katsella erästäkin huonetta, jossa asui äiti ja kahdeksan lasta. Huone oli jätetty aamuiseen asuun, jolloin kaikkien sängyt olivat auki. Se oli niin täysi, ettei välistä olisi päässyt kulkemaan. Mutta lasten takia tilaa ei tarvittukaan, sillä heidät pistettiin aamusta alkaen ulos. Sisätilat eivät olleet lasten oleskelua varten.

      Poista
  2. Eipä ole tullut käytyä, vaikka pääkaupunkiseudulla olen melkein ikäni asunut. Kiitos vinkistä. Ja erityinen kiitos puutarhaesitteestä.
    Tampereen Amurissa on myös samantapainen museo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääkaupunkiseudulla on varmaan vaikka kuinka paljon paikkoja, joita kannattaisi käydä katsomassa, mutta niitä ei tiedä, tai ei huomaa etsiä, tai ei vain ole aikaa. Senpä vuoksi olen ottanut "kotiseutupäivän" oikein tavaksi, jolloin opiskelen ympäristöoppia. :)

      Ajattelin, että pitäisi oikeastaan mennä toisenkin kerran sellaiseen aikaan, kun kukkapenkkiä näkisi enemmän. Mutta pelkkä esitekin on tosiaan kiva!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...