29. kesäkuuta 2012

Juhannusvärejä vierailla välineillä

Unohdin juhannuksena kamerani kotiin. Oli orpo olo, kun oma kamera ei ollut taskussa, josta sen olisi voinut vetää esille silloin kun oli huomaavinaan jotain kaunista tai kiinnostavaa. Sain onneksi lainata tyttären ja myös miehen kameraa, etten aivan jäänyt ilman juhannuskuvia. Kuvista ehkä voi huomata, että ne on otettu kahdella eri kameralla.

Ukkolaukat olivat juhannuksen aikaan muotoutuneet kauniiksi pallukoiksi ja antoivat uutta lisäväriä kukkapenkkeihin.


 

Puutarhan ensimmäinen sininen vaihe alkaa olla käsillä akileijojen ja varsinkin iiristen ansiosta.

 


Tulipunaisen lisän tuovat idänunikot. Tämä ruttuinen syttyrä on kuin silkkipaperia.



Vanhat kerrotut ovat mykistäviä, kun ne yhtäkkiä avautuvat ja yllättävät.


Lapsuuden suosikkikukkani, sammalleimu, on parhaimmillaan portaiden reunalla juhannuksena.


Yllä olevasta kuvasta näkee, miten sammalleimuja on ilmeisesti kahta eri lajia. Toinen on selvästi punaisempi ja runsaampi kuin toinen.


Juhannuksena minulla kulki varjona pikku puutarha-apulainen (omasta mielestään hän on kylläkin jo iso poika). Hommien lomassa hän poimi ihania kukkia ja kukka kerrallaan kiikutti ne minulle.


Itikoita oli järkyttävän paljon. Paarmakin pääsi puremaan pikku apulaista. Kurjinta oli kuitenkin, että kun olimme harventamassa salaattimaata (otimme pikku alun ylös ja popsimme lehdet) hän siirtyi sivummalle ja käsi osui nokkoseen. Voi sitä suurta murhetta, johon hauska harventamisemme päättyi! Mutta kai se on maailman laki, että kaikki ikävätkin asiat on koettava ja otettava opiksi...

Aurinkoista kuunvaihdetta kaikille!

PS. Tiedoksi Pionille ja Lauralle: Julianesikon jakaminen jäi vieläkin tekemättä sunnuntaisen sadepäivän vuoksi. Olen jättänyt lohkaisemisen viimeiselle päivälle, että taimet eivät joutuisi olemaan pitkään "irrallaan" ennen lähetystä, mutta se viimeinen päivä on aina ollut sadepäivä. Jospa vihdoin ensi viikonloppuna ei sataisi sunnuntaina?

PS 1.7.12: Aurinko paistoi ja taimet ovat Helsingissä. Pian lähtevät eteenpäin!

2 kommenttia:

  1. Useinhan se oppiminen meillä ihmisillä syntyy sieltä kantapään kautta.Sen huomaa usein vielä näin aikuisenakin. Onneksi ei kuitenkaan pikkuiselle mitään tuon isompaa sattunut.

    Sulla on kauniit portaat ja upeat ukkolaukat <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla. Minäkin yritän laittaa taimen postiin alkuviikolla:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...