29. kesäkuuta 2012

Juhannusvärejä vierailla välineillä

Unohdin juhannuksena kamerani kotiin. Oli orpo olo, kun oma kamera ei ollut taskussa, josta sen olisi voinut vetää esille silloin kun oli huomaavinaan jotain kaunista tai kiinnostavaa. Sain onneksi lainata tyttären ja myös miehen kameraa, etten aivan jäänyt ilman juhannuskuvia. Kuvista ehkä voi huomata, että ne on otettu kahdella eri kameralla.

Ukkolaukat olivat juhannuksen aikaan muotoutuneet kauniiksi pallukoiksi ja antoivat uutta lisäväriä kukkapenkkeihin.


 

Puutarhan ensimmäinen sininen vaihe alkaa olla käsillä akileijojen ja varsinkin iiristen ansiosta.

 


Tulipunaisen lisän tuovat idänunikot. Tämä ruttuinen syttyrä on kuin silkkipaperia.



Vanhat kerrotut ovat mykistäviä, kun ne yhtäkkiä avautuvat ja yllättävät.


Lapsuuden suosikkikukkani, sammalleimu, on parhaimmillaan portaiden reunalla juhannuksena.


Yllä olevasta kuvasta näkee, miten sammalleimuja on ilmeisesti kahta eri lajia. Toinen on selvästi punaisempi ja runsaampi kuin toinen.


Juhannuksena minulla kulki varjona pikku puutarha-apulainen (omasta mielestään hän on kylläkin jo iso poika). Hommien lomassa hän poimi ihania kukkia ja kukka kerrallaan kiikutti ne minulle.


Itikoita oli järkyttävän paljon. Paarmakin pääsi puremaan pikku apulaista. Kurjinta oli kuitenkin, että kun olimme harventamassa salaattimaata (otimme pikku alun ylös ja popsimme lehdet) hän siirtyi sivummalle ja käsi osui nokkoseen. Voi sitä suurta murhetta, johon hauska harventamisemme päättyi! Mutta kai se on maailman laki, että kaikki ikävätkin asiat on koettava ja otettava opiksi...

Aurinkoista kuunvaihdetta kaikille!

PS. Tiedoksi Pionille ja Lauralle: Julianesikon jakaminen jäi vieläkin tekemättä sunnuntaisen sadepäivän vuoksi. Olen jättänyt lohkaisemisen viimeiselle päivälle, että taimet eivät joutuisi olemaan pitkään "irrallaan" ennen lähetystä, mutta se viimeinen päivä on aina ollut sadepäivä. Jospa vihdoin ensi viikonloppuna ei sataisi sunnuntaina?

PS 1.7.12: Aurinko paistoi ja taimet ovat Helsingissä. Pian lähtevät eteenpäin!

21. kesäkuuta 2012

Viimeiset tulppaanit ennen juhannusta

Viime viikonloppuna Kuusirannassa oli myöhäisimmät tulppaanit puhjenneet kukkaan. Kun vielä monet edellisetkin olivat kukassa, katseltavaa oli paljon. Alla olevassa kuvassa näkyy etualalla pari 'Spring Green' -tulppaania. Ne näyttäisivät vuosien varrella tulleen vaaleammiksi ja vihreys on vähentynyt. 


Tulipa 'Ice Wonder' on kauniin muhkea. Kukkia tuli vain kolme. Paikka ei ilmeisesti ollut niille mieluinen, joten siirrän ne ensi kevättä varten muualle.


 Noissa näkyy pienen pieniä purppuraisia viiruja siellä-täällä. Sen sijaan tässä 'Modern Style' -tulppaanissa lilahtavia viiruja on jo enemmän. 


Viime kesänä valmistuneeseen kukka-altaaseen (siitä juttua täällä) istutin syksyllä pieniä Buharantulppaanin sipuleita ja vihdoin nekin ovat kukassa. 





Tulppaanin kukka on hauskan mallinen sydämenmuotoisine terälehtineen ja kauniin kaksivärinen.

Tulipa 'Gipsy Love' on ensimmäinen monihaarainen (mikähän olisi oikea termi?) tulppaanini. Se tekee 4-5 kukkaa samaan varteen ja istutus on sen ansiosta helposti runsas ja näyttävä. 



 Lopuksi vielä kuva elävästä taulustani viime viikonlopulta, jossa taustalla olevat atsaleat tuovat tulipunaisen lisävärin juhannukseen. 


Oikein kaunista ja kesäisen tuoksuvaa juhannusta kaikille lukijoilleni!

10. kesäkuuta 2012

Tulipa Antraciet ja tulipa muitakin


Näistä räiskyvistä väreistä tykkään. Ne oikein huokuvat voimaa, joka on hyväksi värittömän talven ja pitkän kevään jälkeen!


 Tulppaani 'Antraciet' on ihanan muhkea.




Olen aina pitänyt kultatyräkistä. Sen keltainen on juuri sellainen, mikä minun silmiäni hivelee. Ja nuo tummat kukat sitä vasten, ah! Alla olevassa kuvassa on lähikuvassa kahta erilaista tulppania Antraciet'n lisäksi, eli Queen of Night ja Jan Reus.


Luonto haluaa myös itse luoda sommitelmia ja väriyhdistelmiä. Etualalle tulleet lemmikit antavat kauniin lisän tälle kukkapenkille.


Ihan häkellyttävän upeaa!

6. kesäkuuta 2012

Narsissien värit ja muuta mukavaa

Viime syksyn kiinnostava narsissihankinta oli 'Pink Charm'. Ostin kaksi viiden sipulin pussia ja ihmettelin noita sipuleita täällä. Istutin kaikki polun reunalle ja nyt, kun ne ovat nousseet ylös, laskin määrän, 22 kukkaa! Arvioisin, että aika hyvä kauppa.


Varsinainen kiinnostukseni kohdistui kuitenkin kukan väriin, jonka olisi nimensä mukaisesti pitänyt olla vaaleanpuna-valkoinen. Tällaisia ne kuitenkin ovat. Ei näy vaaleanpunaisen häivähdystä missään - mutta totta puhuen en kyllä sellaista tosissani odottanutkaan...


Olen kovasti innostunut vihertävistä kukista ja hankin sellaisen, jos kohdalle osuu. Viime syksynä tuli vastaan 'Lemon Glow' -niminen narsissi, joka pussin kuvassa näytti vaalean kellertävältä ja jopa hieman vihertävältä. Tällaisia niistä kuitenkin tuli ja minusta ne näyttävät valkoisilta, vaikka kuinka etsin jotain väriä.


Nättihän se on, eipä silti. Mutta narsissien risteytys ei näyttäisi värien osalta olevan yhtä tuloksekasta kuin tulppaanien.

Tuon narsissipolun vastakkaiselta puolelta löytyy pikku patio, jonka tein vuonna 2008. Ajankohdan kuvia löytyy täältä. Neljän vuoden kuluessa pation pöytä lahosi hiljalleen paikalleen ja talven jälkeen näkymä oli surkea.


 Miehen kätten jäljiltä paikalle syntyi uusi pöytä.


Näiden neljän vuoden aikana pation ilme on muttunut valtavasti, kun kaikki on kasvanut ympärillä. Itse kivipatiokin meinaa hukkua kasvillisuuden alle. Pöydällä oleva kattomehitähtiruukku on kuitenkin edelleen sama. Nostan sen joka syksy sisälle ja annan pisaran vettä silloin tällöin. Keväällä tuon sen takaisin pöydälle. Näin toimimalla laiska ihminen välttyy jokavuotiselta istuttamiselta ja saviruukku pysyy ehjänä. :)


"Muinaisskandinaavisessa mytologiassa mehitähdet (Sempervivum) oli pyhitetty ukkosenjumala Thorille, antiikin mytologiassa puolestaan taivaanjumala Jupiterille eli Jovikselle. Koska sekä Thorin että Jupiterin uskottiin ohjailevan säätiloja, mehitähtiä istutettiin varhaiselta keskiajalta, mahdollisesti jo antiikin ajoilta lähtien talojen katoille suojaamaan rakennuksia salamaniskuilta. Mehitähtiä käytettiin turve- ja laattakatoilla vuosisatoja estämään tulipaloja sillä seurauksella, että Carl von Linné antoi yleisimmin istutetulle mehitähtilajille nimen Sempervivum tectorum (tectorum = katto)."
Tekstin lainasin täältä.

Kesän kuluessa mehitähden ruusukkeet kasvavat ja niitä alkaa putoilla maahan. Pation kivien välit ovatkin vähitellen täyttyneet ruuusukkeista.



Pikkupation takana kukkivat somat kirjopikarililjat. Nämä tummankirjavat näyttäisivät lisääntyvän, sen sijaan valkoiset katoavat. Niitä on enää yksi jäljellä.


Lemmikit ovat levittäytyneet ympäri puutarhaa. Pidän niistä tosi paljon ja annan niiden kukkia rauhassa. Mutta jos niiden lehtiruusukkeita ilmestyy sellaiseen paikkaan, jonne en niitä halua, ne on helppo nyppäistä pois.


Vaaleansininen hento kukkanen on kaunis isompien kasvien juurella, kuten tässä keltaisten narsissien alla.

Ihanaa puutarhaviikkoa itse kullekin!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...