25. toukokuuta 2012

Märkä paketti

Odotettu postipaketti saapui eilen. Sieltä löytyi hyvin teipattu keksipaketti ja sen päältä karkkikortti:



"Kun iloitsee pienistä asioista, 
voi iloita usein."

 Ihana ajatelma ja minähän tykkään pienistä karkeista ja kekseistä... niin, ja pienistä ihmeistä puutarhassa!



Avasin teipit ja vedin paketin sisällön ulos: leipäpussi, jonka sisällä oli tooosi märkä sanomalehtikääre. Availin sitä varovasti ja sieltä ne tulivat: Lauran mukulaleinikki ja punainen esikko.

Mukulaleinikki näytti ihan kohtuulliselta. Koska sen maanpäälliset osat muutenkin katoaisivat pian ja jäljelle jäisivät vain pienet mukulat maan alle, ei sen ulkonäöstä ole edes väliä. 


Suuresti odottamani esikko sen sijaan näytti aika surkealta. Se myös vähän haisi kuin se olisi alkanut  mädäntyä, voi-voi!


Istutin ne kummatkin samantien ruukkuun, sillä on vielä aikaa ennen kuin ne pääsevät Kuusirannan multiin.


Siinä se ressukka on. Vähän siinä vielä näkyi esikon ulkonäköä, mutta tänään ei enää. Saahan nähdä, miten sen kanssa käy. Juuret olivat kyllä kunnossa ja märät. Jospa se siitä kuitenkin vielä tekisi jotain. Sitä odotellessa: kaunista viikonloppua!

****

Ai niin, sehän unohtui kertoa, että tämä esikko tuli vanhalta blogiystävältäni Lauralta vaihtariksi tuossa edellisessä postauksessa näkyvän esikkooni. Otan siitä jakopaloja aina näin keväisin sen jälkeen, kun se on kukkinut. Kiinnostaisiko jotakuta vaihto, sillä varmasti saan sieltä ainakin vielä yhden jakopalan? Jos useampi kiinnostunut löytyy, niin etusijan saa joku teistä lukijoistani.


12 kommenttia:

  1. Tietysti kiinnostaa, niin ihanan värinen tuo julianesikko on!
    Mitä haluaisit vaidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pioni! Harvoista (etko sinä rupeaisi?) lukijoistani ei taida kukaan ollakaan kiinnostunut kasvivaihdosta, joten nappasen sinulle palan. Voitaisiinko lähteä niin päin, että mitä kasvia sinulla on niin paljon, että voisit jakaa vaihtokaverille? :)

      Poista
  2. voi ressukkaa!!! taisi tosiaan olla liian lämmin esikkoparalla siellä marassä ja hikisessä kääreessä. Harmi. Olisin halunnut että saat virkeitä taimia! :( Omat jakopalani isosta esikkopaakusta näyttävät myös vähän jöröiltä, vaikkeivat ole pussiin ja pimeyteen joutuneetkaan. Mietin sitä, että ehkäpä tämä punainen on vähän hienohelmampi kuin tuo keltainen sisarensa, eikä siihen olisi saanut koskea kukinnan aikaan. Se keltainen esikkohan siirtyi viimeksi ihan hyvin teille ja oli pirteä matkustamisesta huolimatta. vaii olikohan paketti sittenkin liian märkä suhteutettuna kuumaan ilmaan... Jos esikko heittää henkensä, lähetän sinulle uuden. Jännityksellä nyt seuraamme, virkistyykö se ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Laura! Saattaa olla, että tämä on vähän hienohipiäisempi kuin keltainen veljensä. Toisaalta muistan, että olit pakannut sen keltaisen niin, että kukkavarret jäivät osittain märän paketin ulkopuolelle. Niin ne eivät päässeet hiostavaan märkyyteen ja mädäntymisen alkuun. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, vaan seurataan tilannetta. Vanhat perennat saattavat olla aika sitkeitäkin tapauksia, joten jospa sieltä vielä nousisi uusia lehdykäisiä. Pidän sinut ajan tasalla :)

      Poista
    2. ...siis keltainen sisarensa, kuinka nyt tuolla tavalla erehdyin ;)

      Poista
  3. Totta! tuota pakkaustapaa minäkin pohdin tässä vielä, että lehdet taisivat joutua liikaa uppeluksiin eivätkä saaneet ilmaa. koitin ne pakata "erikseen" mutta sanomalehteä taisi tulla liikaa sitten siihen lehtien päälle. taisi olla niin, että ne juuret piti pakata erikseen muovipusiin, jolloin märkyys pysyisi juurissa, muttei leviä koko pakettiin, ja sitten vasta kääräisy uuteen sanomalehteen... Anteeksi!!! :) nolottaa ja harmittaa kun niin töppäsin, taisin tehdä vähän liian vaudilla paketin, kun tuo pikkuapulainen vaati huomiotani samalla aikaa. ei pitäisi alkaa tämmöisissä hosumaan.. :( :)
    laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me vielä opitaan oikein kasvien lähettämisen erikoisosaajiksi, Laura! Ja täältähän sitten löytävät muutkin kiinnostuneet käytännön tietoa... :)

      Poista
  4. Voi kyllä! kyllä me opitaan hyviksi! koskaan ei voi oppia ellei kokeile erehtymisenkin kautta jotakin, eikös vaan?

    En ollut sen kummemmin muuten ajatellut että onko keltainen esikko sisko vai veli. Jotenkin esikot kai ovat enemmän naisellisia kumminkin minusta, mutta mistäs sitä tietää. siinä olisi muuten hauska postausaihekin, miettiä, ovatko kukat miehiä vai naisia, hienoa herrasväkeä vai semmoisia maalaisemäntiä... ;)

    laura

    VastaaPoista
  5. tuli muuten äkkipäätä mieleen, että tuo esikkoressu voisi tokeentua paremmin, jos nappaat kukkavarret pois, niin se ei ainakaan siementen tuottamiseen nyt tuhlaisi voimiaan. :) laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonoja uutisisia, esikon maan yläpuoliset osat kuihtuivat pois. Juuret hautasin maahan. Mahtaako sieltä enää mitään tulla näkyviin...

      Minulla tuli keltaisesta esikosta sen vuoksi veli, kun punainenhan on tyttöjen väri, joten se on sisko. :o)

      Poista
  6. voivoi! Jos ei juhannukseen mennessä näy mitään elämää, niin lähetän sinulle uuden taimen jookos!

    Itselläni tuo punainen esikko assosioituu niin vahvasti mieheni mummoon, jota en kovin hyvin kylläkään ehtinyt tuntemaan, että minusta se esikko on melkeinpä rouva, keltainen taas on jotenkin hilpeä tyyppi, joka löytyy milloin mistäkin, mutten ollut ennen ajatellut, että olisiko se sittenkin veli vai sisko tuolle rouvalle... :D

    laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, hilpeä veikko se on - ja jälkeläisiä syntyy sinne tänne. Laskeskelin, että pikkuisia kevätesikon taimivauvoja oli ilmestynyt näkyville ainakin viisi! Joten hyvin on elinvoimainen ja veljeksi luulen... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...