28. toukokuuta 2012

Pysyviä ja siirtyviä

Pirteän keltavoittoinen on tämän päivän kukinta. Aivan pian on vuorenkilpi kuitenkin vaaleanpunaisessa kukassa, jos kaikki menee hyvin. Siis, ettei halla tule ja lässäytä niitä lakoon.


Taustalla oleva oranssi piste on myyrien torjuja, keisarinpikarililja. Tämä on viime syksyllä hankittu ja kukkii komeasti. Vanhempia on enemmänkin, mutta ne eivät kuki. En tiedä, mikä niissä mättää. Tietäisikö joku?


Keltaisessa pehkossa on kahdenlaisia tulppaaneja, keltaisia Golden Apeldoorneja, jotka toivottavasti ovat yhtä kestäviä kuin punaiset serkkunsa. Toiset ovat kelta-punaisia kerrottuja Monsella-tulppaaneja. Etualalla on Lauran keltainen kevätesikko.


Viimeksi olikin jo kuva yhdestä Pinochhiosta. Tässä olisi nyt useampi yksilö. Nuo valkoiset ovat kuvan mukaan ihanan muhkeita Ice Wonder -tulppaaneja. Niitä piti olla enemmän, mutta missä lie nyt ovat...


Seuraava vaalea tulppaani on Cream Perfection. Kellertävä Hawera-narsissi näyttäisi lisääntyneen viime vuodesta, kivaa! 


Purppurainen tulppaani on kuninkaallinen Purple prince. Niitä on tässä penkissä ollut aikaisemminkin, mutta nyt näyttäisi, että vanhat ovat joko kadonneet tai kukkivat myöhässä.


Seuraavassa kuvassa on pysyviä ja siirtyviä elementtejä. Pian kukkiva vuorenkilpi ja vaaleanpunainen tulppaani ovat pysyviä, taustalla oleva tuoli on siirtyvä. Minulle on aina yllätys, missä se on.


Tuoli siirtyy jonnekin silloin, kun mies on leikannut nurmikon. Alkuaikoina kävin aina siirtämässä sen takaisin sinne, mihin olin sen alunperin asettanut. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että olkoon siinä, mihin mies sen kulloinkin unohtaa. Voihan puutarhassa olla joku siirtyväkin elementti, eikö?

Mutta miten pitäisi suhtautua näihin?


Tulppaaneja on putkahtanut mihin sattuu! Aluksi en voinut käsittää, miten niitä voi olla aivan metsän reunamilla.

Mutta mietitäänpä. Tuo on pengerrys, jonka mies laittoi kuntoon viime kesänä. Ja aivan varmasti näytin hänelle paikat, minne ei ole asiaa mullankaivuun ja pintojen tasausten kanssa. Mies tekikin hienon ja hoidetun näköisen alueen.

Minä puolestani kävin syksyllä kaivelemassa Rococo-tulppanejani siirtääkseni ne toiseen paikkaan. Ne eivät näet enää kukkineet ja ajattelin niiden viihtyvän paremmin muualla. No, arvaatte varmaan, kuinka kävi. Kaivelin ja kaivelin, ja vielä kerran kaivelin. Mylläsin koko saamarin paikan, enkä löytänyt sipulin sipulia! Ne olivat tyystin kadonneet!

Nyt katselin tarkemmin kummassa paikassa kukkivaa kukkaa ja paljastui, että kadonneet Rococot löytyivät - metsän reunamilta - mikä mistäkin. Käykö kenellekään toiselle näin? Että on ahkera mies, mutta jota ei kuitenkaan oikein voisi päästää omin nokkinensa tekemään...



Kaksi kuitenkin kukkii, joten sikäli parempi tilannehan tämä on kuin viime keväänä! :)
(mutta kauhea etsiminen syksyllä, vai miten tässä kannattaisi tehdä, huoh...)

25. toukokuuta 2012

Märkä paketti

Odotettu postipaketti saapui eilen. Sieltä löytyi hyvin teipattu keksipaketti ja sen päältä karkkikortti:



"Kun iloitsee pienistä asioista, 
voi iloita usein."

 Ihana ajatelma ja minähän tykkään pienistä karkeista ja kekseistä... niin, ja pienistä ihmeistä puutarhassa!



Avasin teipit ja vedin paketin sisällön ulos: leipäpussi, jonka sisällä oli tooosi märkä sanomalehtikääre. Availin sitä varovasti ja sieltä ne tulivat: Lauran mukulaleinikki ja punainen esikko.

Mukulaleinikki näytti ihan kohtuulliselta. Koska sen maanpäälliset osat muutenkin katoaisivat pian ja jäljelle jäisivät vain pienet mukulat maan alle, ei sen ulkonäöstä ole edes väliä. 


Suuresti odottamani esikko sen sijaan näytti aika surkealta. Se myös vähän haisi kuin se olisi alkanut  mädäntyä, voi-voi!


Istutin ne kummatkin samantien ruukkuun, sillä on vielä aikaa ennen kuin ne pääsevät Kuusirannan multiin.


Siinä se ressukka on. Vähän siinä vielä näkyi esikon ulkonäköä, mutta tänään ei enää. Saahan nähdä, miten sen kanssa käy. Juuret olivat kyllä kunnossa ja märät. Jospa se siitä kuitenkin vielä tekisi jotain. Sitä odotellessa: kaunista viikonloppua!

****

Ai niin, sehän unohtui kertoa, että tämä esikko tuli vanhalta blogiystävältäni Lauralta vaihtariksi tuossa edellisessä postauksessa näkyvän esikkooni. Otan siitä jakopaloja aina näin keväisin sen jälkeen, kun se on kukkinut. Kiinnostaisiko jotakuta vaihto, sillä varmasti saan sieltä ainakin vielä yhden jakopalan? Jos useampi kiinnostunut löytyy, niin etusijan saa joku teistä lukijoistani.


21. toukokuuta 2012

Ei nimi kukkaa pahenna, vaan jopa parantaa

Keväisessä puutarhassa nousevat yksittäiset värit selkeinä esille. Silmät ovat tottuneet näkemään heleän vihreän seassa kirkkaan sinisiä, keltaisia, punaisia ja valkoisia väripilkkuja. Erikoisen värinsä vuoksi julianesikon runsaana hersyvä kukkaloisto häkellyttää.


Sinisiä kukkameriä on muodostunut joka puolelle metsäpuutarhan varjoisempiin paikkoihin. Kevätkaihonkukan kaunislehtiset rönsyt leviävät hanakasti ja heleän sininen kukka värittää maisemaa kauniisti. Kukan nimi on yksi kauneimpia, mitä tiedän.


Tavanomaiset keltaiset narsissipehkot helottavat ympäri puutarhaa, enkä alkanut niitä kuvaamaan. Sen sijaan tämä 'Ice Follies' houkutti kaivamaan kameran esille. Jäiset mielettömyydet, niinkö nimi pitäisi suomentaa? En tiedä, mutta kyllä näiden sulo vähän hulluksi tekee.


Yhtäkkiä silmiini osui keltainen kukka oudossa paikassa. Kieltämättä kukinto ei ole kovin näyttävä, mutta onnenpensaat ovat sikäli erikoisia, että kukat tulevat ennen lehtiä. Pikkuonnenpensas (Forsythia ‘Maluch’) on myös kiva nimi kasville. Mutta miten mahtaa olla, tarkoittaako onnenpensas suurta onnea ja minun pensaani sitten pikkuruista onnea?


Rentukka saapui aikanaan omin nokkinensa metsäpuutarhaan ja asettui lammikon reunalle. Se on viihtynyt niin hyvin, että pikku rentukkapehkot kiertävät nyt rentoina koko lammikkoa. Pidän niistä näin keväällä kovasti, mutta kesällä niiden lehdistö ruskettuu rumasti. Silloin rentukka joutuu puutarhakosmetologin käsittelyyn...


Viime keväänä ostin kaksi tarhakylmänkukan tainta. Voi ihme, miten se karvaisine varsineen ja nuppuineen houkuttelee käpelöimään! Kerrassaan suloinen kasvi, eikä senkään nimi ole yhtään hassumpi. Mutta jos itse saisin nimetä sen, niin se voisi olla karvavarrenkukka! :)


Kahdenlaisia tulppaaneja puhkesi kukkaan. Ensinnäkin tämä vanha 'Giuseppe Verdi'. Joskus ihmettelin, kuinka Espanjan lipun väriselle kukalle on annettu italialaisen oopperasäveltäjän nimi.

Sen takana vilkkuu Lauran esikko, joka on jo melkein kukassa.


Ensimmäinen viime syksynä hankkimistani uusista tulppaaneista puhkesi kukkaan sunnuntaina. Matala, mutta suurikukkainen raitatulppaani on nimeltään 'Pinochhio'.


Mitähän luikuria se aikoo lasketella? Ja mitä luulette, kasvaako se pituutta laskemansa luikurin jälkeen?

14. toukokuuta 2012

Puskuvoimaa

1. Puskea = työntää tai töytäistä jotakin päällään tai päänsä jotakin vasten. esim. pässi puskee. Puskea sarvillaan, päällään.

Ensin puski pikku krookus päällään reiän.


Pian muut seurasivat perässä ja niin vuorenkilven lehdet oli naulattu maahan.


Tulppaaninauloja tarvitaan lehden kiinnittämiseen vain yksi.



2. Puskea = työntyä, tunkeutua, puskeutua. esim. puskea tuulta vasten.

Helmililja puski koivunlehteä vasten ja lehti jäi nalkkiin.


Narsissi sen sijaan melkein kuristui.



3. Puskea = työntää, tunkea, lykkiä, töytäistä, töykkiä. esim. veturi puskee vaunujonoa edellään.

Tulppaani puski koivunlehteä edellään - ja teki siitä servettirenkaan.


Valtava puskuvoima on näillä kevään kukkijoilla! :)

13. toukokuuta 2012

Ensimmäiset ehtijät esille

Sinivuokot olivat jääneet kuusen alle täysin piiloon. Kun aikanaan siirsin sinivuokot tuohon, kuusi oli pieni ja siro. Tänä keväänä se oli jo kolmimetrinen ja leveys oli kasvanut samassa suhteessa. Mielestäni se oli ylittänyt tuossa paikassa oikeutensa. Sydämeni kovettaen päätin, että se kaadetaan.


Kannon takana sinivuokkopehko tuli kunnolla esille ja näyttää nyt muhkealta.



Kevään ensimmäiset narsissit ovat tietysti mininarsissit, Tête-à-tête. Niiden vierellä lehtoakileija puskee vauhdilla ylös.


Ensimmäiset tulppaanit olivat vielä lauantaina nupullaan. Pohdiskelin, mitä nämä hennot kaunokaiset ovat, kun väri oli tuollainen sinipunainen.


Sunnuntain auringossa ne avautuivat ja silloin väri olikin jo aivan toinen. Oranssista väristä tunnistin sen Fashion’ksi.



Seuraavassa penkissä oikealla oleva tulppaani, joka pian puhkeaa kukkaan, on Giuseppe Verdi. Se on ollut jo useana vuotena myyrien herkkuna. Tänä keväänä ei myyrätuhoja ole ollut. Syksyllä istutin tuonne vuorenkilpien viereen keisarinpikarililjan myyriä torjumaan, mutta en usko, että myyrät ovat sen ansiosta pysyneet poissa. Luulen, että niitä on verottanut pihapiirin muut eläinvieraat, muun muassa lumikot ja kärpät.
 

Tulppaanien välissä pilkahtaa kevätesikko, jonka voitin muutama vuosi sitten Lauran arvonnassa. Siitä on levinnyt jo monta alkua ympäri puutarhaa. Muistan aina Lauran, kun näen sen.

Ensimmäinen keväisin kukkiva esikko on kuitenkin julianesikko, nyt jo hyvässä kukassa. Pian se värittää kauniisti kukkapenkkien reunoja, joihin olen sitä jakanut. Viime vuotista kukintaa voit katsoa täältä.


Kevät etenee vielä maltillisesti, mutta pian on niin kiire, ettei mukana pysy. Puutarhan kevättyöt ovat rajoittuneet kalkinheiton lisäksi leskenlehtien ylöskaivamiseen. Tuo lasten rakastama suloinen ja kultainen pikkukukka leviää valtavien juuriensa avulla yltympäriinsä sinne minne ei pitäisi. Tässä vaiheessa näkyvissä on vain vaatimaton kukka, mutta annas olla, jos jätät sen paikoilleen, niin kesällä nousevat valtavat lehtipehkot, jotka ovat rumat kuin möröt. Siinä vaiheessa ylöskaivaminen on huomattavasti hankalampaa, kun hyttyset ja mullasta nousevat öttiäiset kiusaavat. Toivon, että olen nyt saanut enimmät poistettua. Syksyllä teen sitten homman uudestaan.


Aurinkoista äitienpäivän iltaa!

10. toukokuuta 2012

Hyvä kasvaa!

Viime viikonloppuna ihailin haltioituneena Orleansin neitsyen mukaan nimettyjä krookuksia (Crokus vernus 'Jeanne d'Arc'). Miten kauniita ne ovatkaan! Enkä pane pahakseni ollenkaan, että niiden määrä suurenee vuosi vuodelta. Hyvä kasvaa!


Jeanne d'Arc eli 1400-luvulla lyhyen, mutta lopulta kiihkeän elämän. Hänellä oli jumalallinen kutsumus, ja hän taisteli vakaumuksensa mukaan kuninkaan puolesta suoraan ja rehdisti. Vehkeilypeleistä hän ei ymmärtänyt mitään.


Monien vaiheiden jälkeen hänet otettiin vangiksi ja vietiin hengellisen - ei valtiollisen - tuomioistuimen eteen. Hänet haluttiin tuomita kerettiläisenä ja noitana, joka oli liitossa paholaisen kanssa. Niin myös todistettiin ja hänet tuomittiin elävältä poltettavaksi. Hänen tuhkansa siroteltiin Seineen.


Vain parin vuosikymmenen päästä Jeanne d'Arc:n tuomio purettiin ja Orleansin neitsyen maine puhdistettiin juhlallisesti.

Valkoinen väri kuvastaa neitsyen vilpittömyyttä ja oranssi sydän uskon paloa ja kiihkeyttä.

4. toukokuuta 2012

Inspiroivat blogit

Olen saanut kahdesta inspiroivasta blogista tunnustuksen. Kiitos Laura Paratiisinpalasesta ja Santra Puhu mun ruohoille -blogista!


Tunnustukseen liittyi kolme puutarhailuun liittyvää kysymystä, joita pitikin oikein miettiä, jotta oma puutarhafilosofia valkenisi itsellekin. :)


1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät? 

Innostus on tullut hiljaa hiipien. Varhaisin puutarhamuistikuvani on mummoni etelärinteessä hehkuvat sammalleimut. Niin loistavaa väriä ei siihen aikaan voinut nähdä missään muualla. Lastenkin vaatteet olivat hillittyjä, eikä muotiväreistä tiedetty. Sammalleimun väri valloitti pienen tytön ja jätti pysyvän, vaikkakin pitkäksi aikaa passiivisen, muistijäljen. Kerrostalossa ei näet päässyt pistämään käsiään multaan.

En tiennyt, että sisälläni piili puutarhuri, ennen kuin sain pikkuruisen rivitalopihan, jossa ei kasvanut mikään. Kuin magneetti veti maa minua puoleensa ja onnistuin kasvattamaan pienessä kukkapenkissä jotain vaatimatonta ja nättiä. Siitä alkoi puutarhan nälkä. Halusin isomman maan, jonne voisin laittaa monia kukka-alueita ja kaikkea kasvamaan. Koska en yleensä ole pyrkinyt pääsemään haasteista helpolla, hankin Kuusirannan, palan metsää. Sinne aloin hiljalleen perustaa puutarhaa 11 vuotta sitten, apunani ahkera mies.

Puutarhablogin pitäminen alkoi kirjoittamisen tarpeesta, ajatusten ja kokemusten jakamisen tarpeesta viisi vuotta sitten.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Edellä olevasta voi jo päätellä, että punainen sammalleimu on tärkeä. Mutta niin on moni muukin. Puutarhani on täynnä ihmeellisiä kasveja, sillä perenna sinällään on ihme:
Katso maata huhtikuussa ja näet kuivia tikunpätkiä. Katso toukokuussa ja näet mehevät varrenalut. Katso kesäkuussa, niin näet lupaavat nuput ja sen jälkeen katsele pitkin kesää, kun kukat puhkeavat. Aina luulen tietäväni, mikä on lempikasvini kunnes huomaan, että en tiedäkään.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Se saattaisi olla jotakuinkin tämä: "Mielijohteitten viemänä, sovussa luonnon kanssa."


Kaikki puutarhablogit synnyttävät inspiraatioita ja tunnustus on tainnut jo saavuttaa jokaisen, joten en jaa tätä enempää. Kiitos kuitenkin kaikille puutarhoissaan puurtaville kirjoittajille, jotka jakavat kokemuksiaan muillekin!

2. toukokuuta 2012

Kevään juhla

Muutama vappukuva kotikaupungista.
.


Kevään ensimmäinen tötterö, Helsingin jäätelötehtaan sitruunajätski.






Fillariparkki.



Näin on kevät virallisesti avattu!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...