21. huhtikuuta 2012

Korviketöitä


Kun lumi näyttää jämähtäneen maahan eikä ulkona pääse pihatöihin, täytyi sisällä keksiä jotain korvaavaa tehtävää. Sain puuskan ja keräsin joitakin vanhoja, tummuneita kupari- ja messinkiesineitä puhdistusta varten. Varsinkin kihvelit olivat karmeassa kunnossa, kun ovat iät ajat olleet keittiön huuvan reunalla rasvaa keräämässä. Tunsin olevani kuin suuren talon piika, joka ennen muinoin keittiössä kiillotti herrasväen hopeita.

Mutta tyydytyksen tunne valtasi mieleni, kun katselin puhdistettuja esineitä, joiden kauneus tuli vihdoin kunnolla esille.






Tehdäänkö enää mitään näin kaunista?

Työpuuskan jälkeen päätin käydä läpi siemenvarastoni. Miten pussukoita voikin olla näin paljon, kun mielestäni en juurikaan harrasta kylvöjä?



Suurin osa pusseista oli avattuja, mutta joukossa oli myös avaamattomia. Varmaan monet siemenet ovat vanhentuneet jo aikoja sitten. Totesin, että tänä keväänä on pysyttävä kovana eikä pidä haksahtaa hankkimaan siemeniä. Paitsi tietysti piiankieltä ja kesämalvikkia, noita kesäkukkasuosikkejani. Pioniunikkoakin on ihan erillisessä astiassa niin paljon, että niitä olisi vaikka muille jakaa.

Onneksi pusseissa on monta lajia, joita voi nakata suoraan maahan. Ne ovat laiskan kylväjän suosikkeja.
Kerron lisää, jos kuitenkin sorrun ruukkukylvöihin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...