30. huhtikuuta 2012

Rannat heräävät

Veden olomuodon muutos alkaa vähitellen päättyä. Vaikka puutarhassa oli vielä paikoin reippaasti lunta, niin pihalammikon jää oli sulanut ja veden pinta noussut äärimmilleen.


Lammikko näytti kirkkaalta ja hiljaiselta, kunnes mies kopisteli haavin varrella ruutanoiden suojaksi laitettuja havunoksia. Suih... Oksien alta sumpusta suhahteli ruutana toisensa perään. Voi ihme! Niitä oli ainakin sata. En meinannut uskoa silmiäni. Kalat olivat todellakin eläneet talven yli lammikossa! Kai siellä oli riittävästi ollut vettä, vaikka näytti, että kovin matalalle se laski.

Wikipedian mukaan lampiruutana "tulee toimeen kaikenlaisissa elinympäristöissä, jopa pohjaan jäätyvissä lammikoissa, jotka ovat hapettomia monien talvikuukausien ajan".


Kalat olivat kovin arkoja. Mutta mahtaa olla valtava muutos herätä horroksesta jään alta pienestä sumpusta noin kirkkaaseen veteen.

Myös perhosia oli herännyt. Näin sitruunaperhosen ja muitakin. Sunnuntaiaamuna asettui suruvaippa kädelleni leikkimään. Se viihtyi siinä pitkään. Sen kuvaaminen oli vähän hankalaa, kun kameran lenkki oli ranteessani kiinni samassa kädessä, jossa perhonen leikitteli. Jotenkin sain silti muutaman kuvan.



 Portaat oli suosittu paikka kaikenlaisille pienille auringossa lämmittelijöille. Tämä kuparisena kiiltelevä yksilö oli ihan nätti.


Lumikellojen lisäksi olivat krookukset pääsemässä pihalla vauhtiin.


Tämä oli kuitenkin paras yllätys, vaikka vaatimattomalta näyttääkin: jouluruusun nuppu!


Sain jouluruusun pojalta jouluna 2010. Se oli totisesti aika tavalla näyttävämpi silloin kuin tämä tässä nyt, mutta pääasia on että se on säilynyt.

Vesitilanne pienessä joessa mietityttää. Vesi on noussut jo aika lähelle pihan tasoa.


Toivottavasti lumi sulaa haihtumalla eikä sateen avulla, niin kuin yhtenä vuonna, jolloin vesi täytti koko pihan (täytyykin etsiä ne vanhat kuvat jostain ja skannata). Silloin mies istuskeli portailla ja katseli, kun hauki ui talon ympäri...

Mutta nyt - valloittavaa vappua kaikille!

26. huhtikuuta 2012

Prinsessatunnelmaa Lahden messuilla

Kevääseen kuuluu messuilla käynti. Tällä kertaa kävimme Pihapiirimessuilla Lahdessa, jossa oli kerrassaan iloista katseltavaa. Laitan tänne muutaman silmiä hivelevän herkkupalan messuilta, jossa tuli onnellinen olo. 






Pinkki ja vaaleanpunainen syrjäyttivät tänä vuonna muut värit. Niitä oli tehosteväreinä vähän joka puolella. Ja kyllä ne olivatkin ihania. On kuin olisi ollut prinsessojen kutsuilla. 











Nämä kukkatelineet ovat riemastuttavat!



Tulppaanisänkyä katselin hurmaantuneena ja kauan. Kuuluuko sänky puutarhaprinsessalle?



Sängyn vieressä oli tietysti yöpöytä ja siinä kukkavalaisin.



Toisella puolella oli tulppaanisängyn omistajan sammalella pehmustetut sisätossut.



Eivätkö olekin hauskat! 

Mitä mieltä sinä olet vaaleanpunaisella sävytetystä puutarhasta?

24. huhtikuuta 2012

Mäyrä

En tiedä kiinnostavatko nämä videoni ketään, mutta laitan nyt kuitenkin näytille, miten viikko sitten puolen yön aikaan mäyrä hiippaili taas pihalla.

video

Harmi vain, että tuo möhköturriainen ei oikein suostunut näyttämään naamaansa.

23. huhtikuuta 2012

Kevätpäivän tarkkailua


Sunnuntaina oli ensimmäinen kevätpäivä. Istuskelin auringosta lämpimällä kuistilla ja kuvasin pihapiirin elämää. Taustalla kuului palokärjen rummutusta ja lintujen kauniita lurituksia.

Telkkä, joka on yleensä kovin arka ja tarkka, oli niin syventynyt keväiseen esitykseensä, ettei kiinnittänyt lainkaan huomiota minuun. Esitykseen kuului uiskentelua, kaulan nostoa, siipien ravistelua ja kuuluvaa äänenkäyttöä. Arvelen, että tällä koiraalla oli naaraspuolinen katselija rantatörmän takana.



Talviturkkia vaihtava orava oli lähtenyt liikkeelle joen toiselta puolelta ja hyppäsi taipuneelta oksalta joen yli pihan kuuseen. Se tuli tutulle ruokailupaikalle siemeniä syömään.



Ruokailupaikalla oli nyt eniten peippoja ja punatulkkuja. Olipa muutama vihervarpunenkin liittynyt joukkoon.



Tiaiset olivat harvalukuisia ja niitä oli huomattavasti vähemmän kuin talvella. Olisko niillä reviirinjako meneillään?




Metsätiaisista kuusi- ja hömötiaisia oli useampi, mutta töyhtötiaiset ovat siirtyneet muualle. Ne siirtyvät aina keväällä ensimmäisinä pois ruokailupaikalta.

Suuri ilo tuli eteen keskellä lumista maata. Lumikellot ovat nousseet esille hangesta.


Ihania!

21. huhtikuuta 2012

Korviketöitä


Kun lumi näyttää jämähtäneen maahan eikä ulkona pääse pihatöihin, täytyi sisällä keksiä jotain korvaavaa tehtävää. Sain puuskan ja keräsin joitakin vanhoja, tummuneita kupari- ja messinkiesineitä puhdistusta varten. Varsinkin kihvelit olivat karmeassa kunnossa, kun ovat iät ajat olleet keittiön huuvan reunalla rasvaa keräämässä. Tunsin olevani kuin suuren talon piika, joka ennen muinoin keittiössä kiillotti herrasväen hopeita.

Mutta tyydytyksen tunne valtasi mieleni, kun katselin puhdistettuja esineitä, joiden kauneus tuli vihdoin kunnolla esille.






Tehdäänkö enää mitään näin kaunista?

Työpuuskan jälkeen päätin käydä läpi siemenvarastoni. Miten pussukoita voikin olla näin paljon, kun mielestäni en juurikaan harrasta kylvöjä?



Suurin osa pusseista oli avattuja, mutta joukossa oli myös avaamattomia. Varmaan monet siemenet ovat vanhentuneet jo aikoja sitten. Totesin, että tänä keväänä on pysyttävä kovana eikä pidä haksahtaa hankkimaan siemeniä. Paitsi tietysti piiankieltä ja kesämalvikkia, noita kesäkukkasuosikkejani. Pioniunikkoakin on ihan erillisessä astiassa niin paljon, että niitä olisi vaikka muille jakaa.

Onneksi pusseissa on monta lajia, joita voi nakata suoraan maahan. Ne ovat laiskan kylväjän suosikkeja.
Kerron lisää, jos kuitenkin sorrun ruukkukylvöihin...

17. huhtikuuta 2012

Muuttolintuja tullut, mäyräkin herännyt

Viime viikolla kamera nappasi videokuvaa kevään tulokkaista. Tässä peippoja ja rastaita, joita utelias orava käy tarkkailemassa.

video

Toinen videopätkä tuli mäyrästä, joka on herännyt talviunilta. Video onnistui, mutta mäyrä suostui kunnolla kuvaan vain hetkeksi. Se selvästikin huomasi kameran ja sen jälkeen vain kurkki puiden takaa niin että silmät välkkyivät.

Kevät kai on kaikilla mielessä!

14. huhtikuuta 2012

Viimeiset valkeat

Nämä ovat viimeiset valkeat kuvat tältä talvelta, sillä enempää en suostu ottamaan. Kuvat on otettu 2. pääsiäispäivänä, eli maanantaina, jolloin kevät näytti astuneen askeleen taaksepäin.


Ei näy kevättä maisemassa.


Penkin ja pöydän välille on syntynyt rako! Olisiko se kevään merkki?


Joko nämä jääpuikot merkitsevät kevättä?


Vierasmajan seinustalta löytyi ainokainen pälvipaikka. Se kai saattaa olla aavistus keväästä?


Mutta kaukana on vielä Kuusirannan kevät. Nyyh!

----
JK. Nyt on lauantai-ilta ja täällä sataa lunta...

8. huhtikuuta 2012

Ikkunasta sisään ja ulos

Talvella näkymä on ikkunasta katsoen niin mustavalkoinen ja tylsä, että mieluummin kuvaan sitä ulkoa sisällepäin.


Kesällä moinen kuvaussuunta ei tulisi mieleenkään, vaan tietysti toisinpäin kuten tässä viime kesän kuvassa.


Noihin väreihin on aikaa vielä noin kolme kuukautta. Nyt pitäisi alkaa nauttia odotuksesta!

6. huhtikuuta 2012

Imukärhivilliviini

Alkukirjainhaasteena on tällä kertaa PA. Metsäpuutarhassa se on tällä kertaa parthenocissus qinquefolia.


Ilman pisteitä se on myös pääsiäinen. Hyvää pääsiäistä kaikille!

2. huhtikuuta 2012

Kukkaruukkuprojekti

Väriparijutussa mainitsin uuden kukka-altaan, jonne istutin ruusuja ja kesäesikon. Tuo kivinen kukkaruukku oli yksi viime kesän projekteista.

Kaikki alkoi siitä, että katselin ylijääneitä noppakiviä ja totesin, että ne pitäisi laittaa jonnekin esille. Tosin mukaviahan ne olivat ihan pikkunaperon rakennuspalikoinakin. Nassikka tunsi kai kerrankin saaneensa kunnon palikat, joita pikkuhipaisu ei kaataisi nurin.


Tai ehkä kaikki kuitenkin alkoi siitä, että halusin ruusun ja kesäesikon väriyhdistelmälle kivan paikan. Joka tapauksessa kevään kuluessa suunnitelma kehkeytyi mielessäni. Löysin paikan ja löysin muodon.

Piirsin hiekkaan mallin. Siihen tulisi kaksi pyöristettyä kulmaa, kun mielestäni noppakivet ovat pyöreässä muodossa tosi hyvän näköiset. Vappupäivänä mies ryhtyi töihin: hän kaivoi pohjan sorakerrosta ja anturaa varten ja sen jälkeen valoi anturan sorakerroksen päälle.



Keskeltä kukkaruukku jää maata vasten avoimeksi, jotta vesi pääsee valumaan läpi. Seuraavaksi teimme kivistä koeladonnan ja sehän näytti juuri siltä, mitä olin ajatellut.


Kesäkuun alussa kivet oli muurattu ja olin myös istuttanut pienet taimet.


Kesän kuluessa kasvit kasvoivat, mutta ei pelkästään kiviruukussa, vaan myös sen ympärillä!



Kukka-allasta ympäröivä maa oli jäänyt ihan paljaaksi ja välittömästi sinne asettuivat kiitolliset rikkaruohot. Ruukun ympäristö oli todella kamalan näköinen!

Kesän lopulla olin päätynyt sellaiseen ajatukseen, että ruukun ympärille pitäisi asentaa kivipinta, jossa on betonisaumat. Ne estäisivät rikkaruohojen tulon aivan kukka-altaan vierelle. Oltiin jo lokakuussa, kun tein taas suunnitelmia hiekalle. Mies latoi liuskekiviä sen mukaan, miten osoittelin niitä.


Sitten taas koeladontaa paikan päällä...


Alakuvassa kukkaruukku on sellaisena kuin se jäi syksyllä lumen alle.


Oikeastaan vasta tänä kesänä on nähtävissä mitä projektin lopputuloksesta tuli, sillä kukkaruukkuprojekti kesti koko kukkivan puutarhavuoden. Lisää odotettavaa siis!

Olen melkein päättänyt, että kesäesikko lähtisi tuosta muualle, sillä se kasvoi liian suureksi. Ehkä tuossa on tulevaisuudessa pelkästään ruusuja. Saa nähdä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...