9. maaliskuuta 2012

Rysähdys

Löytyisikö Murphyn laista sellaista kohtaa kuin, jos puu kaatu tuhansien neliöiden alueella, se kaatuu juuri sille neliölle, jossa on joku rakennelma?

Sellainen kysymys joka tapauksessa tuli mieleeni, kun näin kaatuneen puun kaivon päällä. Pitikö sen juuri siihen rysähtää? Eikö piirun verran vasemmalle olisi ollut yhtä hyvä?



Onni onnettomuudessa ehkä kuitenkin, että se osui toisen palkin kohdalle, eikä keskelle katosta. Toisaalta vauriot näkyvät kunnolla vasta keväällä.

Onnettomuus vaati sitten metsuria töihin ja sellaisethan löytyivät omasta takaa.



Myönnän, että vähän suorastaan liikutti, kun seurasin pientä metsämiestä työssään (omasta mielestään hän tosin on jo iso, täyttäähän hän tässä kuussa jo neljä vuotta). Isolla sahalla hän onnistui irrottamaan monta oksaa. Kuinka nuo lapset voivatkin olla niin innokkaita osallistumaan aikuisten kanssa oikeisiin töihin?

Illalla oli sitten rentouttavaa istua vain ja katsella takkatulta käsi poskella.


Sulavaa maaliskuuta! Niin toivon.

6 kommenttia:

  1. Voi pientä.. ihana :) Mut tuossa vaiheessahan ne pitäski ottaa kaikkeen tekemiseen mukaan että ne sais kokeilla ja oppia, tuntea ittensä tärkeiksi. Sitten vois innostus työntekoon säilyä (ehkä) aikuseksi asti. ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana hän onkin ja ihastuneen hämmästyneenä seuraan, miten hän tahtoo tehdä kaikkea mitä aikuisetkin. Ns. miesten työt ovat tosi tärkeitä, joihin pitää ehdottomasti päästä käsiksi. Jos pappa on paikalla, jolta mahdollisesti saa oikeita töitä, niin onnellinen lapsi seuraa häntä kuin pieni varjo. Näin isovanhempana näkee lapsen halut ja toiveet jotenkin kirkkaammin kuin silloin, kun omat lapset olivat pieniä. Mutta mahtaako tuo kiinnostus töihin säilyä aikuiseksi asti, hmm? Aika sen kai näyttää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailusta blogissani. Tulin vastavierailulle :D.
    No, jo on sattunut, kun just kaivon päälle on pitänyt puun kaatua. Höh.
    Kerroppa sinäkin sitten, miten valkosipulin kasvatus onnistui...

    VastaaPoista
  4. Miten se onkin, että puu kaatuessaan löytää juuri sen suunnan että voi osua johonkin. Aika harvoin saa kuulla tai nähdä, että puu meni sentin ohi jostain.

    Tulee ihan oma lapsuus mieleen kun kattelee nuorta metsämiestä. Noihin aikoihin minulla taisi olla jo oma kukkapenkki mille sai tehdä mitä halusi - ja sille tiellä jäin.

    VastaaPoista
  5. No hö, pitipä kyllä ollakin huono tuuri, kun juuri tuohon sen puun piti kaatua.. Toivottavasti keväällä ei paljastu suuria tuhoja!
    Aivan hurmaava pikku puutarhatyöläinen sinulla siellä! Pienistä on niin tärkeää tehdä ihan samoja asioita kuin isot. Itselle tulee mieleen se kerta, kun pikkupuutarhuri auttoi isäntää kaivamaan terassin tukitolpille kuoppia. Omalla lapiolla ja ämpärillään hän siirsi uutterasti savista ja jäykkää maata paikasta toiseen. On ne vaan ihania kun ne tekee niin tosissaaan, ja tärkeinä pientä puuhaansa, aikuisen mielestä ei ehkä aina ihan oikein, mutta eihän se haittaa, pääasia että on tekemisen riemua! JOkos teillä on pikkupuutarhastelijan kanssa katsottu kesäkukkiesn siemeniä tms? Meillähän oli pikkupuutarhurilla leijonankita ihan ehdoton valinta juurikin nelivuotiaana, kun se nimi oli niin hieno ja erikoinen. :)

    VastaaPoista
  6. Multasormi, yritänpä muistaa kertoa, kunhan ihan ensin muistan hankkia niitä sipuleita jääkaappiin... vielä en ole muistanut. :)

    Insinööri totta puhut, eipä sitä yleensä kuule, että joku olisi mennyt millin ohi. Ehkä hyvät uutiset eivät tule julki. Kiva kuulla, miten olet löytänyt jo niin pienenä kiinnostavan ja pysyvän harrastuksen!

    Laura, kyllä todellakin on ihana seurata miten pieni puuhaa tosissaan. Ja vaikka luulisi, että ei voi neuvoa jottei into hiipuisi, niin yllättäen kyllä voi. Ainakin vielä noin pienenä neuvot uppoavat hyvään maaperään. Siemeniä ei ole vielä ihmetelty, vaan katsotaan asioita sitä mukaa kun niitä tulee sopivasti eteen. Miten vain, niin aina on mukavaa pienen apulaisen kanssa! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...