28. maaliskuuta 2012

Mikä eläin videossa?

Riistakameran kuvaan osui eläin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Aikaisemmin on kyllä ollut erilaisia lintuja ja kerran kuvassa loikki jänis, mutta tämä on toisenlainen. Kamerassa oli videoasetus päällä, joten laitan tähän tuon pienen videopätkän. Kuva on mustavalkoinen, koska se on tullut yöaikaan.
Tunnistaako joku, mikä tämä tuuheahäntäinen, utelias kaveri on?

video

25. maaliskuuta 2012

Tikkoja ja lumihauskaa

Kiitokset Paratiisinpalasen Lauralle edellisen jutun kommentista! Kysyin siinä, miksi tikat hakkaavat pihakoivua ja hän tuumasi, että se ”taitaa herätellä ötököitä rungon koloista ja taitaa sillä olla joku reviirinilmoitustarkoituskin”. Tikka tosiaan näin lopputalvella alkaa kuuluttaa reviiriään. Mieluiten se hakkaa sellaisia paikkoja, joista kuuluu mahdollisimman kova ääni, joten myös sähkötolpat voivat olla suosittuja rummutuspaikkoja.

Kun kysyin tätä, pohdin kuitenkin mielessäni, veteleekö pihakoivumme viimeisiään, sillä siinä on vihreys vähentynyt vuosi vuodelta. Sekin lienee mahdollista. Kun haeskelin tietoa, löysin mielenkiintoisen faktan käpytikan tavoista.

Talviaikaan käpytikka syö kuusen ja männyn siemeniä. Se käy irrottamassa kävyt puusta ja kiinnittää ne sopivaan koloon. Samaa koloa se käyttää pajanaan pidemmän aikaa. Pajan alla saattaa olla satojakin käpyjä, joista siemenet on hakattu. Tajusin, että meidän tikalla on paja tuossa koivussa. Viime keväänä näet ihmettelin suureen ääneen, miksi puun alla on kamala määrä käpyjä, joita jouduin haravoimaan kasaan. Silloin en keksinyt syytä. Kiva, että vastaus löytyi nyt!



Käpyjä on jälleen ilmestynyt koivun alle ja siitä oli helppo napata nenä lumiukolle.



Viime sunnuntaina katselin lintuja ja tunsin, että on kevään ensimmäinen päivä. Selvän merkin siitä antoi harmaapäätikkaneito, joka tuli ikkunan alla olevalle lumipenkalle ja katseli pää kallellaan ylös katon suuntaan. Hetken päästä näin, että se oli saanut kosijan.

Pihalle saapui myös aivan uusi porukka, parvi pyrstötiaisia. Niistä ei voinut erehtyä, sillä niiden pyrstöt näyttivät jotenkin aivan suhteettoman pitkiltä.

Tänä viikonloppuna keväästä ei näy juuri pilkahdustakaan. Toisaalta tässä vaiheessa lumisade tuo kevättä lähemmäksi, vaikka ei siltä tunnukaan. Näin talvista oli sunnuntaipäivänä.


Jotain muuta lumialkuista hauskaa osui kuitenkin silmiin. Valkoinen, pikkuruinen lumikko (Mustela nivaliskulki loikkien ja poukkoillen pienen matkaa polkua, piipahti lumikoloon, tuli takaisin ja pyöri kuin väkkärä. Se ei ollut hetkeäkään paikallaan ja poikkesi tämän tästä lumessa olevaan koloon. Ilmeisesti yksikään niistä ei ollut myyrän käytävä, jossa se toki mahtuisi kulkemaan.

Kaveria paremmin tuntematta toivotan lumikon tervetulleeksi metsäpuutarhaan, sillä sen pääravintona on pelto- ja metsämyyrät. Ja nehän ovat aiheuttaneet monenlaisia tuhoja aika ajoin. Ehkä myyriä taas on, mutta onneksi on myös noita metsästäjiä.

16. maaliskuuta 2012

Kiperiä kysymyksiä talvessa

Tähän aikaan vuodesta mieli on jo kesässä, mutta laitan silti vielä muutaman ajankohtaisen talvi- ja luontokuvan.

Viime syksynä kerroin pienestä, kovia kokeneesta omenapuusta. Sen kohtalo tuntuu olevan kurja ja sen elämä kulkee onnettomuudesta toiseen. Ihme, että se vielä oli hengissä. Ei siis ollut yllättävää, että tällä kertaa se oli lähes täysin kadonnut lumen alle. Eihän siinä mitään, jos lunta olisi tullut niin paljon, että puu olisi kadonnut suorana hankeen. Mutta niin paljon ei lunta ole tullut.

Tytär meni osittain kantavalla hangella katsomaan tilannetta ja kaiveli lunta puun ympäriltä. Puuparka oli taipunut latvoistaan kaksinkerroin hankeen ja sen ympärille viritelty verkko piti sen tiukasti paikallaan (katso millainen viritelmä siihen laitettiin syksyllä täällä). Tytär ei uskaltanut alkaa taivuttaa oksia esille, joten minun oli lopulta itse kontattava paikalle. Kaivoin käsin syvälle ja varovasti irrottelin oksat jäisestä vankilastaan pystyyn. Kevät näyttää, kuinka kävi.


Korallikanukat ilahduttavat punaisilla oksillaan värittömässä talvessa. Onko muuten olemassa muita talvella väriä tuovia kasveja, jos ikivihreitä ei lasketa?


Hajuherne oli jäänyt poistamatta syksyllä ja sen kiemurat näyttävät hauskalta hankea vasten.


Kuuntelin nakutusta, joka kuului pihakoivusta. Käpytikka siellä korkeuksissa hakkasi niin, että piha kaikui. Aamulla näin, miten samassa paikassa naputteli harmaapäätikka.


Ja kysymys kaikille blogiin osuville kuuluu: Mitä tarkoittaa, että tikat hakkaavat pihakoivua? Kaikki vastaukset ovat kiinnostavia ja tervetulleita!

9. maaliskuuta 2012

Rysähdys

Löytyisikö Murphyn laista sellaista kohtaa kuin, jos puu kaatu tuhansien neliöiden alueella, se kaatuu juuri sille neliölle, jossa on joku rakennelma?

Sellainen kysymys joka tapauksessa tuli mieleeni, kun näin kaatuneen puun kaivon päällä. Pitikö sen juuri siihen rysähtää? Eikö piirun verran vasemmalle olisi ollut yhtä hyvä?



Onni onnettomuudessa ehkä kuitenkin, että se osui toisen palkin kohdalle, eikä keskelle katosta. Toisaalta vauriot näkyvät kunnolla vasta keväällä.

Onnettomuus vaati sitten metsuria töihin ja sellaisethan löytyivät omasta takaa.



Myönnän, että vähän suorastaan liikutti, kun seurasin pientä metsämiestä työssään (omasta mielestään hän tosin on jo iso, täyttäähän hän tässä kuussa jo neljä vuotta). Isolla sahalla hän onnistui irrottamaan monta oksaa. Kuinka nuo lapset voivatkin olla niin innokkaita osallistumaan aikuisten kanssa oikeisiin töihin?

Illalla oli sitten rentouttavaa istua vain ja katsella takkatulta käsi poskella.


Sulavaa maaliskuuta! Niin toivon.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...