12. helmikuuta 2012

Väripareja punaisesta

Alla oleva nuori kesäesikko, joka oli väliaikaisessa, ravinteiltaan köyhässä paikassa, oli niin kauniin keltainen, että se innoitti pohtimaan sille sopivaa kaveria vierelle. Sen keltaisuus oli hempeää vauvankeltaista ja olin aivan lääpälläni siihen. Päätin, että se saa jonkun upean paikan kasvaa ja sen vierelle tulee vaaleanpunaisia ruusuja. Hekumoin koko viime talven ajatuksella ja väripari oli selkeänä mielessäni.

Kesäesikko sai kesällä mahtavan hienon paikan (kerron siitä myöhemmin erikseen) ja muhkean kasvualustan. 


Heinäkuussa katselin pioninnuppuja ja hempeänkeltaista kurjenmiekkaa sillä silmällä, että siinä olisi vähän samaa ideaa kuin pian kukkivassa kesäesikko-ruusuparissani. 


Odotin kaverusten kukkimista ja yhdistelmän kauneutta innokkaan levottomana... kunnes,
kamala pettymys! Kesäesikko ei ollutkaan saman sävyinen tällä uudella paikalla. Voiko ravinteikas kasvualusta muuttaa kukan väriä, vai mikä sille tuli? 


Voi olla, että joudun ensi kesänä tekemään jotain tuolle parille, sillä esikko riehaantui kasvamaan niin valtavasti, että pikku ruusut eivät taida pian enää mahtua siihen. Kaikille ei äkkirikastuminen sovi ja ehkä esikko olisi ollut siivommin ja kauniimmin köyhemmissä oloissa. 

Seuraava puna-keltainen pari on sen sijaan yksi suosikeistani. Kärhön ja kanadanpiiskujen värit sopivat mielestäni silmiä hivelevästi yhteen.


Valkoinen sopii kaikkien kanssa. Mutta, millainen punainen tuottaa parhaan yhdistelmän valkoisen kanssa?

Vaaleanpunaiset, matalat ruusut korostavat kauniisti komean kuningasliljan uljuutta. Se on hyvä pari, mutta ehkä aika tavanomainen ja vähän tylsäkin.


Seuraavassa parissa on jotain erikoisempaa. Valkoiset akileijat ja punaiset pikkusydämet ovat luonteeltaan samanlaiset ja kummankin värit ovat murrettuja. Ne sopivat todella hyvin olemaan toistensa kanssa.


Seuraavan parin puhtaat värit säväyttävät. Sain viime keväänä pienen palan tuota valkoista, olisiko koristekärsämöä. Naapuri puolestaan toi himoitsemaani vanhanajan punaista väriminttua. Ne ovat siis kummatkin tässä aivan uusia tulokkaita ja odotan innolla, millainen huikea pari siitä vielä muodostuu.


Väriparien vertailu ja suunnitteleminen on hauskaa ja samalla tulee siivottua kuvatiedostoja. Siivoukset jatkuvat vielä, joten jatkan varmasti myöhemmin väripohdintojakin.

3 kommenttia:

  1. Pikkusydämet ja akilleijat ovat aivan ihana väripari. Valkoinen ja tuollainen purppuraan (?) vivahtava sopivat loistavasti yhteen:)

    VastaaPoista
  2. Ostin juuri viime viikolla vanhoja Viherpiha-lehtiä kirppikseltä ja mieleen muistui heti juttu jalohortensiasta ja sen kukkien väristä.

    Sen mukaan hortensian kukista tulee sinisempiä, jos kasveja lannoitetaan seoksella, jossa on vähemmän fosfaatteja mutta enemmän kaliumeja. Voisiko kevätesikkojen uudessa kasvupaikassa olla vain erilainen pH-taso kuin vanhassa? :) Jutussa neuvottiin laittamaan hortensian juurelle esim. rautanauloja, jos toivoo vaaleanpunaisen sijaan vaaleansinisiä kukkia. Sitä en tiedä, mitä esikoille tapahtuisi naulojen kanssa... :)

    Väripareja olen minäkin suunnitellut ja ostin jopa puuvärit sitä varten, että sain piirreltyä pikkupihastani pienen kartan ruutupaperille suht oikeiden värien kera. Mukavaa maanantaita ja huomista ystävänpäivää! :)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä, Pioni!

    Simm, kiitos kovasti kommentistasi ja pohdinnoista! Muistan joskus lukeneeni juuri tuollaisesta hortensian ominaisuudesta, mutta se ei tullut nyt mieleeni. Täytyypä oikein keväällä miettiä, vaihdanko kesäesikon paikkaa vai mitä kannattaisi tehdä. Ainakin noiden ruusujen kanssa, niille sopivassa kasvualustassa, se kasvaa ihan liikaa ja väärän väriseksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...