23. joulukuuta 2012

Joulu tulee silti

Voiko joulu tulla rennosti? Tuleeko kunnon joulu ollenkaan, jos ei sitä ennen hikoile kauppojen jonoissa, puunaa paikkoja kuntoon tai kärvistele hellan ääressä.

Onko niin, että joka vuosi joulu on ovella aina vain yllättävämmin? Yhtäkkiä menneellä viikolla tajusin, että joulu on ihan justiinsa, enkä ole tehnyt juuri mitään sen eteen. Mutta kun tarkemmin ajattelin, niin olinhan jo pari viikkoa sitten leiponut pipareita nassikan kanssa. Oltiin pulkkamäessä, kun pälkähti päähäni ehdottaa naperolle, että käydään kaupassa hakemassa piparitaikina. Niin teimme ja sitten joutuin takaisin pulkkamäkeen. Kun kaikki liu’ut oli laskettu, niin mentiin piparitalkoisiin. Eikä ollut stressiä, vain pelkkää iloa.

Lapsen kanssa joulu voi muutenkin tulla huomaamatta. Hakiessani jotain yläkaapista hänen katseensa osui enkelikynttilöihin. Ne piti virittää samantien, ja sitten ihailtiin kiiltäviä karuselleja, joita kynttilät pyörittivät. Joulukalenterin sain hänelle vaivattomasti postin mukana, kun Punainen Risti laittoi sellaisen pankkisiirtolomakkeen kera. Maksoin sen ja lapsi on saanut avata mieluista kalenteria aina luonani käydessään.

Perinteisiimme (tosi pitkiin sellaisiin – onhan napero jo nelivuotias!) kuuluu käydä keskustassa Stockan ikkunalla. Tänä vuonna ikkuna oli tosi onnistunut. Katselimme ihastuneena uudenlaista Helsinkiä, jossa oli kauniita taloja.


Ai, mistä tiesimme, että se oli Helsinki? Koska siellä oli samanlainen tavaratalo, jonka ikkunan äärellä juuri olimme.


Ja kaupungin elämää katseli katolla huuhkaja.



Kaupunkia kiersi punainen juna, jonka kulkua seurasi moni.



Jopa katolle oli noustu katsomaan kaupungin elämää.


Jatkoimme matkaa eteenpäin ja kuulimme erikoista soittoa. Ääni oli kuin ksylofonista, mutta ei ihan kuitenkaan. Tämä oli kyllä erikoisin katusoittaja mitä olen ikinä nähnyt! Oli ilo antaa lapsen viedä muutama kolikko huuruisen soittajan kippoon.


Piipahdimme lapsenlapsen kanssa myös Sederholmin talossa, mutta emme ehtineet katsella paikkoja puolta tuntiakaan, kun museo suljettiin. Päätimme pian tulla taloon uudestaan, sillä lapsi ihastui tähän muinaiseen lasten kaupunkiin tavattomasti. Se on kerrassaan mainio vierailukohde lapsen kanssa.


Joulu on tullut ovelle rauhallisesti osittain myös siksi, että olemme tyttären kanssa sopineet, että valmistelemme aaton vuorovuosin. Tänä vuonna minä pääsen viettämään tyttären laittamaa joulua. Toki vien mukanani jotain valmistelemiani jouluruokia, mutta se kummasti vähentää stressiä, kun ei tarvitse valmistautua aattoillan valmisteluihin.

Tunnelmallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

2. joulukuuta 2012

Pikkujouluvierailu

Lähdimme porukalla vierailulle, sillä tarjolla oli houkuttelevan osallistavaa ja kuunneltavaa ohjelmaa. Saavuimme pihapiiriin, jossa ensimmäisenä suuntasimme glögille ja nekulle.


Niinpä lähiravintolaan ei tarvinnut poiketa.


Sen sijaan suuntasimme katseemme valaistuihin ikkunoihin, jotka lämpimästi kutsuivat sisälle -10 asteen pakkasesta.


Lapsi houkuteltiin samantien pipareita koristelemaan.


Minulle tarjottiin auliisti ensimmäinen valmis kappale maistettavaksi. Nam!


Piparipuuhien jälkeen siirryimme katselemaan kartanoa ja sen sisustusta tarkemmin. Ensimmäisenä silmiin osui hännätön hevonen, joka somisti lasten leikkinurkkaa.


Jugend-tyyliin kalustetut huoneet olivat kauniita. Voisin kyllä ottaa omakseni!





Grammari oli valmis savikiekkojen kuuntelua varten. Siirryimme kuitenkin kartanon suureen musiikkisalonkiin.



Nähtyään ylläolevassa kuvassa olevan kasvin napero huudahti emännälle: "toi on ihan kuin joku puu", jolloin emäntä kertoi sen olevan huonekuusi. Kartanossa on siis aina kuusi sisällä, eikä pelkästään jouluna.

Yhtäkkiä salin ovelta kuului: "Saako tulla laulamaan?", johon vastasimme: "Saa tulla!".



Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädylle,
sekä isännil että emännil,
jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotam, ja me toivotam
onnellista ja hyvää joulua,
ja sitä taivaallista ystävyyttä,
joka meidän kaikkeimme ylitse käy.


:,: Herodes, hän se ajoi
hevosillaan ja ratsuillaan :,:
siihen asti kun hän tuli
Murijaanein maalta.
(Kaikki:)
Siihen asti kun hän tuli
Betlehemin tykö.


Katsokaatte nyt tuota
Murijaanein kuningasta,
kuinka sen pitää
rukoileman Herodesta
:,: ja lankeeman hänen
etehensä polovillensa.:,:

Esitys jatku, kunnes Knihti sanoi:  "Me emme ole tulleet millään viekkauvella emmekä vääryyvellä teijän huoneeseenne laulamaan, vaan teijän oman hyvän tahtonne mukaisesti. Olemme köyhiä poikia ja pyyvämme lanttia." Mänkki: "Ja tähteemme kynttilänpätkää."

Laitoimme lantit köyhien poikien lakkiin.

Kiitos olkohon, kiitos olkohon
teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjanne pitäis oleman
julki Jumalan edessä.
:,: Ja me toivotam, ja me toivotam
onnellista ja hyvää joulua!:,:


 Kiitokset tunnelmallisesta joulun aloituksesta Tuomarinkylän kartanomuseolle!

28. marraskuuta 2012

Kuusi kuvaa kesästä

Näin mökkipuutarhassa houkuttelevan haasteen. Siltä varalta, että haaste ei kulkeudu Kuusirantaan, osallistun siihen ihan muuten vaan. Se kun on tässä kohtaa kalenteria niin leppoisaa selata kesäkuvia. Ja haasteen mukaan pitäisi laittaa blogiin kuusi kuvaa kesästä.

Selatessa tuli valinnan vaikeus, kun yhtäkkiä näytti, että ihania kesäkuvia olisi vaikka kuinka paljon. Joka kesä sitä arvioi omia kuviaan kriittisesti ja tuntuu, että vain harva on onnistunut. Syksyllä ja varsinkin talvella, kun kuvia katsoo uudestaan, suurin osa näyttää hurmaavilta. Mikähän moisen muutoksen saa aikaan? Onko kenellekään toiselle käynyt niin?

Valkeat tulppaanit ovat ihastuttavat, mutta tosiaanko noin mahtavasti kukki sammalleimu tuolla taustalla?


Pikku kottikärryt ja etenkin niiden reipas työntäjä olivat Kuusirannan kesän parasta antia.


Jalopähkämössä loistaa kesän valo.


Tämä sinikellokukkainen korkea kasvi (rohtoraunioyrtti?) kukki suuren kuusen alla loistavammin kuin koskaan.


Mutta märkäähän meillä enimmäkseen oli. Sen todisti useampikin kesäkuva.




Hassua muuten, että valintaani osuneet kesäkuvat ovat kesä-, heinä- ja syyskuulta. Ihmetyttää, miksi mukaan ei tullut yhtään touko- ja elokuun kuvaa. Mutta kesä on aina kesä - kuvilla tai ilman!

Ottakaa tästä kesäkuvahaaste mukaanne vapaasti kuten minäkin tein!

16. marraskuuta 2012

Arvonta valmis - kaikki voittivat!

Lämpimät kiitokseni teille kaikille, jotka vastasitte kyselyyni! Vastaukset olivat todella hyviä ja niistä on paljon tukea ja apua, kun rakentelen esitystäni. Olen todella iloinen niistä!

Huomasin, että te blogiystävät olitte todella paneutuneet vastauksiinne, sillä kaikki olivat hyvin perusteltuja ja kirjoitettuja. Koska teitä on kuusi, eli saman verran kuin tarjolla oli noita palkintokirjoja, ajattelin, että olisi kai ihan kohtuullista, että kaikki saisivat palkinnon, jos sellainen kelpaa. Niinpä arvoin vain voittajien järjestyksen, eli ensimmäisenä arvottu saa valita kirjan ensimmäisenä ja toinen seuraavaksi, jne.

Tässäpä järjestys:

1. Seija - Pajassa ja puutarhassa
2. Betweenland - Rikkaruohoelämää
3. Pirjo - Mökkipuutarhassa
4. Saraheinä - Saran mökissä ja puutarhassa
5. Millan - Kanttorilan puutarhassa
6. Puutarhuri - Salainen puutarha


Otan teihin yhteyttä tuossa järjestyksessä. Kiitos vielä kerran koko sekstetille! :)

11. marraskuuta 2012

Palkintokirjat blogivastauksista

Kutsuin edellisessä kirjoituksessani bloggaajia mukaan vastaamaan muutamaan kysymykseen. Olen saanut yhden vastauksen sähköpostiini, kiitos siitä! Useampia vastauksia silti toivoisin vielä.

Laitan tässä luettelon palkintokirjoista, joista vastanneiden kesken arvotut kaksi voittajaa pääsevät valitsemaan omansa. Jotkut ovat uudempaa, jotkut vanhempaa tuotantoa, mutta kaikki kirjat ovat uudenveroisia, koska niitä on ehkä kerran selailtu läpi.


Kirjat ovat:

- Wanstadius, Perssson: Puutarha-altaat
  • Rakenna puutarhaasi ihana vesiallas! Ideoi ja suunnittele tämän kirjan avulla unelmiesi lampi.
- Maria Ullvin: Tyynyt ja liinat kodin piristeenä
  • Kodin ilmettä on hauska ajoittain uudistaa. Se onnistuu pienilläkin keinoilla. Tässä kirjassa on ohjeita ja vinkkejä moniin käyttökelpoisiin malleihin, joita on helppo tehdä itse. 
- Tore Zetterholm: Kirjaniekat
  • Kirjaniekat on löytöretki maailmankirjallisuuteen. Se toimii innostuneena oppaana, tietorikkaana hakuteoksena ja korkeatasoisena katselukirjana.
- Judith Wilson: Sisustamisen uusi tyyli (Avotakka)
  • Käytännölliset ohjeet ja innoittava kuvitus auttavat kokoamaan oman, ainutlaatuisen ja kestävän sisustustyylin, josta on iloa koko elämän ajan.
- Leena ja Heikki Luoto: Oman pihan ötökät
  • Ihastu ötököihin! Tulevaisuus on hyönteisten. Niitä tunnetaan lähes miljoona lajia, joten niiden monimuotoisuudesta löytyvät jatkajat maapallolle, kun se käy sopimattomaksi ihmiskunnalle luonnonmullistusten tai oman toimintamme johdosta.
- Månsson, Johanson: Kauneimmat perennat keväästä syksyyn
  • Tämä kirja on korvaamaton tietolähde suunnitellessasi oman puutarhasi perennaistutuksia. Kasvatukseen liittyvien käytännön neuvojen lisäksi kirjassa esitellään kevätkukat, paahteen ja varjopaikan kasvit, kauniit heinät, vanhat klassikot, maanpeittokasvit, loppukesän kukat...

Tulethan mukaan kertomaan bloggaamisesta viimeistään 15.11.2012!

4. marraskuuta 2012

Kysely bloggaajille - tule mukaan!

Hei blogiystävä!

Aloitin blogikirjoittamisen vuonna 2007 ja vuosi sen jälkeen oli kirjoituksia kasassa jo lähemmäksi 200. Nyt niitä täytyy olla satoja. Olen toisinaan ihmetellyt, miten lopulta aina löytyy kirjoitettavaa, vaikka välillä on tunne, että kaikki on jo kirjoitettu eikä enää synny yhtään mitään.

Se, miksi aloin kirjoittaa blogia, oli jonkinlainen sattuma. Ainakaan kukaan ei houkutellut minua siihen ja koko blogi-käsite oli outo. Olen kuitenkin aina tykännyt kirjoittaa, ja ehkä hain kokeeksi uutta kirjoittamisen paikkaa. Halusin myös tutustua tähän verkostoitumisen ihmemaailmaan paremmin, kun olin jotain sattumalta siitä kuullut. Aluksi aloin vain koota metsäpuutarhan asioita muistiin ikään kuin päiväkirjaan, kunnes yhtäkkiä huomasin, että puutarhablogini alkoi elää. Sinne alkoi ilmestyä kommentteja, jotka houkuttelivat seuraamaan niiden kirjoittajia.

Monet teistä täällä kävijöistä ovat jo vanhoja blogituttuja; voisiko teitä peräti luonnehtia sanoilla "uskollliset blogiystävät". Toiset teistä olette puolestaan tuoreita blogituttuja, mutta se että uusia ystäviä tulee, ilahduttaa hämmentävän paljon vanhaa bloggaajaa.

Nyt haluaisin esittää kaikille täällä vakituisesti käyville tai sattumaltakin paikalle osuville muutaman bloggaamiseen liittyvän kysymyksen. Olen nimittäin menossa parin viikon päästä pitämään tietoiskua bloggaamisesta (ajatella, että olen tällaiseen asti päätynyt!) ja haluaisin sinne mukaani tuoreita ja aitoja näkemyksiä. Haluaisitko auttaa minua tässä ja vastata kysymyksiini?

Ajattelin, että kaikkien heidän kesken, jotka vastaavat kysymyksiini, arvon 2-3 kirjapalkintoa. Tämä osa on vielä vähän auki, mutta kirjat tulevat olemaan omasta varastostani ja vain vähän luettuja. Mukana on varmasti joku puutarhakirja, mahdollisesti käsityökirja tai ehkä joku sisustus- tai tietokirja. Kirjat ovat kuitenkin vielä valitsematta ja kerron niistä myöhemmin lisää. Voittaja pääsee ensimmäisenä valitsemaan mieleisensä kirjan. Arvonta ei tule olemaan puhdas lippuarvonta, vaan mielestäni on kohtuullista, että jos joku vaivautuu vastaamaan oikein tyhjentävästi, hänellä on suurempi mahdollisuus voittoon.

Kyselyyn voi osallistua vastaamalla tämän kirjoituksen kommentteihin tai meiliini: kuusirannan.emanta at luukku.com viimeistään 15.11.2011.

Kaikki vastaukset ovat tervetulleita, joten tulethan mukaan!

Kysymykset:

1. Mikä sinut sai kirjoittamaan blogia ja ryhtymään bloggaajaksi?

2. Oletko blogien monipuolinen suurkuluttaja, vai onko sinulla pääosin jotkut tietyt, esimerkiksi johonkin teemaan liittyvät, blogit joita seuraat säännöllisesti? Kerro kummassakin tapauksessa miksi?

3. Mitä tapaa käytät, kun seuraat milloin joku blogi on päivittynyt, blogilistaa vain jotain muuta tapaa?

4. Mitä perusteluita käyttäisit bloggaamisesta, jos haluaisit houkutella jonkun ryhtymään blogikirjoittajaksi?

5. Vaatiiko bloggaaminen mielestäsi jotain tiettyjä ominaisuuksia kirjoittajalta?

6. Useimmat bloggaajat ovat myös Facebookissa, oletko sinä? Mitkä sinun mielestäsi ovat näiden kahden yhteisömedian (blogit/FB) erot? Missä tilanteissa itse käytät mieluiten blogia ja milloin FB:ia?


Kiitokset vastauksestasi jo etukäteen!





Kesäauto parkissa

Kesäauton parkKI - tienoolla HelsinKI.


Kirjainhaasteen #005 loppukirjaimet ovat KI.

28. lokakuuta 2012

Design lehtikotelot

Ulkoa siirrytään sisätiloihin. Pian ei viitsi ulos edes mennä, ellei ole ihan pakko.

Tytär oli kullanmuruineen tässä syksyllä käymässä Kuusirannassa. Puhelin hänelle jo etukäteen, että olisi vähän askarreltavaa, ja niinpä hän toi välineet mukanaan. Kansiollisen lehtikuvia ja tapettia.

Olen joskus ostanut tylsiä yksivärisiä, pahvisia lehtikoteloita, sillä haluaisin lehteni järjestykseen. Niiden pitäisi olla aiheen mukaan, eli kevät-, kesä- ja syksylehdet sekä lisäksi ainakin joulu- ja ehkä myös pääsiäislehdet. Se kun on niin, että keväällä luen kevätlehtiä ja joulun tullessa haeskelen joululehtiä. Ja talvella lueskelen kesälehtiä ja talvilehtiä en tarvitse. Mutta kun ne ovat omissa kansioissaan, ne löytyvät helposti.

Olin suunnitellut, että tylsät pahvikotelot päällystettäisiin jotenkin aiheen mukaan. Ja koska joulu on tulossa, pistän ensimmäisenä joululehdet järjestykseen. Tässä kohtaa tytär astui puikkoihin. Kaivelimme yhdessä hänen lehtikuvavarastoaan ja sain valita mieleiseni kahta joulukansiota varten.

Ensimmäisessä vaiheessa tytär liimasi pohjapaperiksi vanhaa punaista tapettia. Seuraavaksi valitsin päätykuvat, jotka hän liimasi osittain tapetin päälle.





Sen jälkeen sommittelimme valitsemani kuvat sivuille. Seuraava kollaasi on ehdoton suosikkini. En ole tainnut koskaan kertoa, että olen kai jonkun sortin lasifriikki ja oli ihan onnessani, että tyttären kuvista löytyi noin kauniit lasit. Tytär ei lainkaan yllättynyt ja totesi jotenkin sarkastisesti "ei kai?", kun ilmaisin kiinnostukseni lasikuvaan. :)




Kun kuvat oli liimattu, ne annettiin kuivua seuraavaan päivään. Sen jälkeen tytär veti lakkapinnan kansioiden päälle.


Työ oli monivaiheinen eikä yksi päivä riittänyt kaikkine kuivauksineen. Olen tyttärelle tosi kiitollinen, että hän jaksoi tämän urakoida. Itsellä ei tahdo pinna riittää askarteluhommissa, vaikka se muuten onkin aika venyvä. Tyttärellä on selvästi lyhyempi pinna muuten, mutta askartelussa se venyy. Olemme täysin toistemme vastakohdat. :)

Niin että, milloinkahan minulla on kevätkotelot valmiit tällä pinnalla? (toivottavasti se lukee tämän...)

26. lokakuuta 2012

Kipinä poikineen

Kesäpuutarhassa koen ilon ja kipinän,
ja puhtaimman onnen
- rinnalla ipanan.



Riimittelykykyähän ei haettu vaan kirjainhaasteen  # 004 loppukirjaimia NÄ. :)

21. lokakuuta 2012

Missä viipyy halla ja nuoska?



Ei sillä, että niitä kaipaisin. Ihmettelen vain. Ryhdyin oikein tarkistamaan vanhoista kuvista, miltä syksy on näyttänyt aikaisempina vuosina.

Viime vuonna halla puraisi jo varhain. Lokakuun puolivälissä vein gladiolukset sisälle talvehtimaan. Kuva siitä on täällä. Tänä vuonna samaan aikaan yksi on vielä täydessä kukassa ja toinenkin tulisi, jos ehtisi.


Kastelukannut vein viime vuonna 16.10. varastoon. Tässä ne on kuvattu varaston edessä juuri ennen sisäänvientiä.


Tänä vuonna samaan aikaan tuolla paikalla oli vielä kukkivia kasveja. Osa ruusuista kukkii edelleen.


Kastelukannulle oli vielä käyttöä, kun nostin yhden pionin ylös ja istutin uudestaan. Olen muuten nyt nostanut kolme pionia ja pistänyt takaisin. Ensi kesänä on kiva nähdä, mitä ne moisesta pitivät. Viime syksynähän tein samoin yhdelle kukkimattomalle pionille, ja se kiitti ja kukki.

Kaksi vuotta sitten 16.10. piha oli masentavan toisennäköinen.


Muutaman sentin lumeen jäi kävelyjäljet ja lammikko oli jäässä. Vuonna 2009 lunta ei ollut vielä niin paljon, mutta kovin on kylmän näköistä. Itse asiassa kuva näyttäisi paljastavan, että talvi on yllättänyt puutarhurin täysin…


Tänä vuonna taustalla näkyvien kanadanpiiskujen kukkineet osat on sentään jo leikattu pois kuten tässä eilen otetussa kuvasta näkyy. Kärhöt kukkivat vielä kuten ruusutkin.



Vuonna 2007 lokakuun 13. päivä ottamassani kuvassa lumi heijastuu pensashanhikin takaa.



Nyt pensashanhikit heijastuvat komeasti kukkivan syysmaksaruohon takana.


Näistä kuvista näkyy, miten tänä vuonna on erikoisen lämmin syksy. Oikeastaan joka vuosi syksy on ollut kamala pettymys, kun se on ikään kuin loppunut kesken. Aina on tullut kauhea paniikki syystöiden kanssa. Nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun lokakuu on lempeä ja loistava. Juuri sellainen kuin minä mielessäni sen aina näen.

Loistavaa lokakuuta lukijoilleni!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...