9. joulukuuta 2011

Metsä kaatuu ympäriltä

Eräänä aamuna myyrä ja siili maistelivat aamiaiseksi mansikoita ja odottivat jänistä. Äkkiä metsä alkoi kohista oudosti, oksat taipuilivat ja säikähtäneet linnut lentelivät sinne tänne. Ensin siili ja myyrä luulivat, että tulisi myrsky, mutta pian ne huomasivat, että kysymys oli aivan muusta. Kaikki huojui... maa, saniaiset ja puut! Mitä se mahtoi olla? ...

Jäniksen silmät olivat selällään, kun se pisti kuononsa ulos onkalosta.
- O-o-odottakaa... ko-kohta näette! se änkytti ja osoitti käpälällään eteensä. 
- Ka-kauhistus! Ka-katsokaa!



Näky oli todella kauhea. Puut kaatuivat yksi toisensa perästä kuin suunnaton viikate olisi niittänyt ne. Hirvittävästi jyristen etenevät koneet tuhosivat tieltään kaiken.Kauhistunut hiiri poikasineen puikki ruohikossa. - Mitä te siinä seisotte? se vikisi. - Odotatteko, kunnes hirviöt syövät teidät?

Kumppanukset tuijottivat hävitystä kuin kivettyneinä. Metsä muuttui niiden nähden tyhjäksi aukeaksi.


Moottorien jyrinä ja sahojen vinkuna kohisuttivat korvia. Viimeisen puun kaaduttua meteli alkoi hitaasti etääntyä, kunnes se hävisi kokonaan. 


Äkkiä hiljaisuus tuntui kolmikosta vielä hirveämmältä kuin aiempi kuurouttava meteli. Kaikkialla oli autiota ja surullista... Siinä missä vielä aamulla oli ollut metsä, lintuja, hyönteisiä ja muita eläimiä, oli enää vain kantoja!




Jäniksen pesäpuukin oli muuttunut kannoksi. 
- Jäimme tänne yksin! myyrä urahti epätoivoissaan. Jänis riiputti korviaan ja nyyhki. 
- Älä itke, se ei auta, siili rauhoitteli sitä. - Niin kauan kuin pysymme yhdessä, meille ei käy kuinkaan. 


Kumppanukset ehtivät hädin tuskin rauhoittua, kun aukealle jo jyristivät uudet koneet, jotka veivät kaadetut puut menessään. 
- Minkä alla me nyt pidämme sadetta? Missä me leikimme kuurupiilosta? Mistä me löydämme varjon kesähelteellä? eläimet valittivat.

Nämä Myyrä kaupungissa -kirjan tunnelmat tulivat mieleeni, kun katselin Kuusirannan ympärillä ammottavaa tyhjyyttä.


Pian kai pieni Kuusirannan metsäpuutarha on kuin tuo kannessa oleva kanto, jonka ympäriltä vanha metsä on kaadettu nurin. Ehkä mekin joskus heiluttelemme jäniksen, siilin ja myyrän lailla epätoivoisesti paperia lähestyville jättiläiskoneille, jotta kotikantomme jätettäisiin rauhaan.



PS. Kirja on menossa joulupukin konttiin pikku puutarha-apulaiselleni.

4 kommenttia:

  1. siis mitämitämitä! oonko sinun ihana suhiseva kuusikkosi kokonaan kaadettu nurin!? Voi miten kurjaa! Valoahan tietysti tulee puutarhaasi hurjasti, ja parin vuoden kuluttua saat kerätää metsävadelmia mielin määrin hakkuuaukosta, mutta mutta... tuntuupas haikealta, olen niin pitkään jo kulkenut metsän keskellä olevan puutarhasi vaiheissa mukana, että metsä alkoi minullekin tuntua jo ihan tutulta...
    Jokatapauksessa toivotan sinulle ja perheellesi ja pikku apulaisellesi (hän saa oivan joululahjan.) sylin täydeltä ihanaa ja rauhallista joulun aikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Laura ihanasta kommentistasi! Ei kuusikkoa aivan täysin ole kaadettu puutarhan ympäriltä. Nuo kuvan hakkuut alkavat noin sadan metrin päästä meidän rajasta. Mutta lienee mahdollista, että hakkuut tulevat jossain vaiheessa aivan rajalle. Kuitenkin jo tästä minulle tuli niin voimallisesti mieleen tuo kirja, jonka olin jo hankkinut pukinkonttiin, että oli ihan pakko kirjoittaa ajatukseni ulos tänne.

    Ihanaa joulunaikaa myös sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  3. Hei! Kurkistin tänne...ja aina tuollainen metsärovio kauhistuttaa. Minäkin tässä metsämökissä kerran säikähdin, kun naapurin mies tuli moottorisahan kanssa. Rukoilin, ettei kaataisi ainakaan tuota kuningatarkoivua. Hän virnuili minulle vain, että 'jätetään se rauhaan'. Onneksi mies vain harvensi metsää, muutaman puun. Hänen vaimonsa sanoikin, ettei mieshän tykkää niin puista, että itkee jokaisen perään.... Minulla on hyvä naapuri. toivon, että sinunkin 'kotometsää' siinä vielä säilyy. Valohan se ainakin tuo.

    VastaaPoista
  4. Kiva Metsätonttu, kun tulit kurkistamaan! Minäkin olen tavannut joitakin naapurisi kaltaisia, jotka haluavat kaiken uhallakin säästää jokaisen puun. Tunnen suurta sympatiaa heitä kohtaan! Mukavaa, että sinun naapurisi on juuri sellainen. Pidetään peukkuja kotometsiemme puolesta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...