14. marraskuuta 2011

Pimeässä


Jotkut kokevat olonsa pimeässä turvalliseksi, toiset puolestaan turvattomaksi. Monet liikkuvat huolettomasti pimeällä kylätiellä, mutta eivät astu ulos pimeän kaupungin kaduille. Suomalaiset poikkeavat monista eurooppalaisista siinä, että eivät pelkää metsää. Mutta pimeä metsä voi suomalaisestakin tuntua pelottavalta. Tai ainakin jännittävältä!

Kuusirannassa pihan pimeyttä on pehmennetty valoilla. Useimmiten katselen niitä saunan jälkeen kuistilla istuen. Nyt kuitenkin haravoin sorapolkuja ja kotitietä niin myöhään, että pimeä ehti laskeutua. Huomasin, että kun on pimeän tulon aikaan ulkona, niin siellä ei koe ollenkaan samaa jännitystä kuin silloin, kun tulee valoisista sisätiloista ulos pimeyteen.

Monet asiat näyttivät pimeässä pienen valon valaisemana kiehtovan erilaisilta kuin päiväsaikaan.










Pienten valojen perässä kulkeminen oli hauskaa. Mutta vaikka yleensä katselen pimeyttä lumoutuneena kuistilta, en mielelläni mene pimeälle metsäpihalle. Ja vaikka kesäöitä saatan viettää mökillä yksikseni pimeään aikaan haluan sinne kumppanin. Eli jotenkin pimeä tuntuu pelottavalta, vaikka kuinka ajattelen, ettei siellä ole kuin ehkä metsän eläimiä, jotka kyllä väistyvät, kun aistivat ihmisen. Silti pidän syksystä ja ihmettelen, mistä tällainen ristiriita johtuu.



Miten sinä koet pimeän ja tämän vuodenajan?

2 kommenttia:

  1. Onpa satumaisia kuvia:) Sinulla suhtautuminen pimeään ja syksyyn on näköjään tasan päinvastainen kuin minulla. Syksyn kylmyys, kosteus ja päivän lyheneminen kiskoo mielialani maan mutakkoon. Pimeää en kuitenkaan pelkää yhtään - ainakaan pääkoppani ulkopuolista sellaista :)

    VastaaPoista
  2. Onneksi meitä on erilaisia! Tulen sitten keväällä blogiisi lohduttautumaan, kun liiallinen valo painaa mielen matalaksi.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...