25. marraskuuta 2011

Ilmasta lämpöä!


Viime viikonloppuna unohtui kamera kotiin, joten ajankohtaiset kuvat jäivät ottamatta. Niinpä ajattelin, että nyt on sopiva hetki kirjoittaa aiheesta, josta en ymmärrä mitään.

Nimittäin uudesta ilmalämpöpumpusta - kaikin puolin käsittämättömästä laitteesta. Sillä meneehän se yli ymmärryksen, että tuo ihmelaite muuttaa ulkoilmaa, pakkasilmaakin, lämmöksi.

Olimme keskustelleet ilmalämpöpumpun hankkimisesta jo pitkään ja vihdoin hanke toteutui. Sen verran olen ihan omalla maalaisjärjellä tajunnut, että moinen laite sopii toiminnallisesti Kuusirannan mökkiin mainiosti. Siellä kun on suuri, korkea ja avoin tila, jossa ilmalämpöpumpun puhallukset voisivat vapaasti tuulahdella. Lisäksi olen aivan totaalisen kyllästynyt jatkuvasti kasvaviin energialaskuihin, ja kun kaikissa artikkeleissa sanotaan, että ilmalämpöpumppu tuo mahtavan säästön ja tehostaa sähkölämmitystä tehokkaasti, pihinä ihmisenä vihjailin miehelle pumpun hankkimisesta viikottain. Siitäkin huolimatta, että pelkäsin sen pahemman kerran rumentavan näkymiä.

Mutta nyt on sitten ulkoseinässä pumppu, joka erottaa ulkoilmasta lämpöä ja puhaltaa sen sisällä olevan vekottimen kautta huoneeseen.



Ja mikä ihme se onkaan! Olen aivan haltioissani. Ennen piti talviviikonloppuisin heti ryhtyä lataamaan puita hellaan ja takkaan, että tulisi lämpöä lisää. Nyt, kun avaa oven, ihana lämpö tulee vastaan, kun pumppu hiljaa humisee keittiön kaappien yllä.

Meillä on asuintiloissa kattolämmitys ja mies väittää, että pumpun hankkimisen jälkeen se ei ole kertaakaan kytkeytynyt päälle. En tiedä onko niin. Mutta sen tiedän, että kattolämmitys on kurja sellaiselle jolla on palelevat jalat, kuten minulla. Pöydän ääressä piti olla villasukat, kun lämpö ei kulkeutunut kunnolla pöydän alle. Nyt on toisin! Voin olla koko ajan paljain jaloin, mikä on fantastista!    

Kaikki on tuon ihmeellisen laitteen ansiota, jota seuraan ja jonka käyttöä nyt opettelen kiinnostuneena. Suurella mielenkiinnolla odottelen myös seuraavaa sähkölaskua.

Lämpöisiä hetkiä kaikille!

14. marraskuuta 2011

Pimeässä


Jotkut kokevat olonsa pimeässä turvalliseksi, toiset puolestaan turvattomaksi. Monet liikkuvat huolettomasti pimeällä kylätiellä, mutta eivät astu ulos pimeän kaupungin kaduille. Suomalaiset poikkeavat monista eurooppalaisista siinä, että eivät pelkää metsää. Mutta pimeä metsä voi suomalaisestakin tuntua pelottavalta. Tai ainakin jännittävältä!

Kuusirannassa pihan pimeyttä on pehmennetty valoilla. Useimmiten katselen niitä saunan jälkeen kuistilla istuen. Nyt kuitenkin haravoin sorapolkuja ja kotitietä niin myöhään, että pimeä ehti laskeutua. Huomasin, että kun on pimeän tulon aikaan ulkona, niin siellä ei koe ollenkaan samaa jännitystä kuin silloin, kun tulee valoisista sisätiloista ulos pimeyteen.

Monet asiat näyttivät pimeässä pienen valon valaisemana kiehtovan erilaisilta kuin päiväsaikaan.










Pienten valojen perässä kulkeminen oli hauskaa. Mutta vaikka yleensä katselen pimeyttä lumoutuneena kuistilta, en mielelläni mene pimeälle metsäpihalle. Ja vaikka kesäöitä saatan viettää mökillä yksikseni pimeään aikaan haluan sinne kumppanin. Eli jotenkin pimeä tuntuu pelottavalta, vaikka kuinka ajattelen, ettei siellä ole kuin ehkä metsän eläimiä, jotka kyllä väistyvät, kun aistivat ihmisen. Silti pidän syksystä ja ihmettelen, mistä tällainen ristiriita johtuu.



Miten sinä koet pimeän ja tämän vuodenajan?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...