26. lokakuuta 2011

Sipuleita ja resuisia eläviä

No niinhän siinä sitten kävi, että menin yhtenä iltana Kauppilan sivuille katsomaan ale-sipuleita. Ja tottakai sormet alkoivat lataamaan niitä ostoskärryyn. Kaikenlaista kivaa vielä löytyikin! Nuo kerrotut tulppaanit, melkein musta Antraciet ja jäätelöpallon näköinen Ice Wonder, ovat ihan ylimakeat. Toinen juttu sitten, miten ne keväällä näyttäytyvät.


Narsissi 'Pink Charm'illa pitäisi olla pinkinpunainen keskiteriö. Se onkin kiinnostava nähdä. Tilasin kaksi pussia, eli 10 sipulia. Ne olivat tällaisia.


Kaikissa sipuleissa oli 1-2 sivusipulia. Niinpä niitä tuli kaikkiaan yli 20. Eihän nuo pienet tietysti vielä kuki ensi keväänä, mutta kasvavat kai sentään. Olivat jo nyt aika reilun kokoisia.

Ihan oikeaa tarvetta varten hankin keisarinpikarililjan. Toivon näet, että myyrät karttaisivat sen voimakasta hajua (ja se muuten tosiaan haisi!). Viime keväänä ne ryökäleet ahmaisivat Giuseppe Verdini. Tyngät vain jäivät jäljelle, kun ne tulivat ryöstöretkelle pensashanhikkien alta, jossa ne asuivat. 


Laitoin sinne lisäksi toisenlaista kelta-punaista tulppaania, nimi taisi olla Monsella. Ehkä myyrät vain kiittävät, kun syötävää on entistä runsaammin. Mutta metsässä on aina jotain riesaa, siihen on vain sopeuduttava. Ja toivoahan aina voi!

Riesoista puheenollen viikonloppuna käärittiin monena vuonna syöty pikku omenapuu verkon sisälle.


On oikeastaan aika uskomatonta, että se on vielä hengissä. Vuonna 2010 lunta on metrin verran ja jänikset söivät hangen päällä melkein kaikki oksat. Leikkasin syödyt osat ja puusta tuli silloin aika huvittavan näköinen.


Viime talvena ne söivätkin sitten kaikki oksat, mitä tähän runkoon oli kasvanut. Jouduin leikkaamaan puun niin rajusti, että jäljelle jäi oikeastaan pelkkä runko. Olin jo aivan varma, että siitä ei enää tule mitään, siksi en ottanut edes kuvaa siitä. Mutta niin tuo vaan kasvatti uudet oksat. Nyt on muistettava käydä lisäämässä verkkoa, jos lunta tulee taas metrin hujakoille.

Viikonloppuna kiertelin etsiskelemässä kuvattavaa. Komeamaksaruoho tuo puutarhaan vielä hentoa punaa.


Pitkien perennojen kadottua sekatöörejä käyttävän emännän jäljiltä kompostiin, kukkapenkin reunalta tuli esille kauniisti sammaloitunut kanto. Pienet sienet olivat asettuneet sen katolle.


Hieman suurempi sieni löytyi ketoneilikoiden seasta. Samettitatti, tiesi mies kertoa. Tosiaan, sen lakki ei ollut lainkaan niljakas vaan pinta oli kuin pehmeää samettia.



Orvokit kukkivat vielä, mutta olivat repaleisia kuin mummon vanha pitsiliina.


Niistä muistui mieleeni keväinen resuinen nokkosperhonen.


Aikuinen nokkosperhonen talvehtii ja saattaa herätä jo maaliskuussa lentoon. Tämän kuvan otin huhtikuussa, eikä siipien perusteella näytä siltä, että sen lento olisi siitä enää kauan jatkunut. Ei kesäkuulle asti, mihin nokkosperhosten elämä voisi jatkua. Mutta sen jälkeläiset ovat toivottavasti talvehtimassa Kuusirannassa ja näyttäytyvät puolen vuoden päästä kevätauringon herättäessä luonnon.

1 kommentti:

  1. Ihania kuvia sinulla täällä on - mahtaa olla kaunis piha kesällä!!!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...