18. lokakuuta 2011

Kohti kevättä

Kevättä kohti mennään. Sen suunnittelu on vielä meneillään ja keväiset kuvat mielessä tehdään töitä. Sipuleita ovat kaikki tietenkin hankkineet ja nyt minäkin jo sain parisataa piilotettua multiin. Eniten näistä kiinnostaa yksi sipuli, jättilaukka. Toivon, että tuo ainokaiseni näyttäisi loistonsa ensi keväänä.

Kumma juttu muuten, että kun tunsin olleeni tavattoman ahkera istutettuani nämä, niin tuli sellainen ajatus, että oikeastaan sipuleita voisi hankkia lisää. Hmmm.


Nostin kottikärryihin ruukun ja siihen gladiolukset. Osa niistä ehti kukkia, osa jäi puolitiehen, mutta loistoa tämä kasvi tuo puutarhaan jo pelkillä miekkamaisilla lehdillään.


Tämän näköiset ihanuudet lähtivät mukuloina sisätiloihin odottelemaan ensi kesää. 

  


Metalliset kannut pistin piiloon. Ne näyttävät tässä vaiheessa kovin harmailta.


Myös mehitähtiruukku lähti sisälle. Keväällä sen voi nostaa jälleen ulos ja ehkä vähän nyppiä ylimääräisiä ruusukkeita kukkapenkin kivireunalle.


Sinivuokon lehdet ovat jo valmiina kevättä varten - kuin odottelemassa tuota kukkaa.



On ollut harvinaisen suotuisa puutarhavuosi, lämmin ja pitkä. Viime vuonna täsmälleen tähän aikaan metsäpuutarhassa näytti toisenlaiselta. Puutarhailu päättyi silloin lokakuussa yhtäkkiä.


Ensimmäistä kertaa tässä puutarhassa on syysmaksaruoho ehtinyt täyteen kukkaan ennen lumen tuloa.


Muutama ruusunkukkakin löytyy vielä. Nuppujakin.


Kesä on vielä niin tuoreessa muistissa, että en osaa päästää siitä irti. Kuvittelen keväänkin tulevan ihan tuosta noin, ihan pian. Kunhan vain pidän sen mielessäni, suunnittelen ja ajattelen, niin se tulee.

Pidetään se mielessä niin se tulee pian, tuleehan?

4 kommenttia:

  1. Ihanan näköisiä kukkia on sinun glasiolukseissa ollut. Kukkasipulien istutusta pitäisi minunkin huomenna yritellä.

    VastaaPoista
  2. Tulee se pian:)
    Onneksi tässä välissä on kuitenkin joulun odotus;)

    VastaaPoista
  3. Santra, ihania olivat gladiolukset, mutta aivan superuhkeiksi ne eivät tahdo luonani tulla. Hidastelevat jotenkin, kuten emäntänsä, kai?

    Voi Pioni, uskotaan niin, että pian se tulee! Minä voisin huoletta hypätä joulun yli, mutta kun muut eivät suostu... omituista. :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä se kesä siellä odottaa talven kainalossa. Minun puolestani kevät saisi alkaa pian joulun jälkeen, sen verran olen jouluihminen, että en malttaisi joulusta ja joulun talvisesta tunnelmasta luopua. Mutta kevätikävä alkaa minullakin pakottamaan jo viimeistään tammikuun puolivälissä... Aivan huikean värisiä nuo sinun gladiolukset. Minä aina tammi- helmikuussa myös haaveilen gladioluksista ja daalioista, mutta huhtitoukokuussa, kun ne pitäisi laittaa maaha, minulla on niin paljon muuta puuhaa etten muista koko asiaa. Kesäkuulla kun asia taas muistuu mieleen, on jo vähän myöhä, jos meinaa näillä leveyksillä saada ne kukkimaankin. Kaunista on sinun syksyisessä Kuusirannassasi!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...