30. syyskuuta 2011

Tervetuloa!

Vanha blogini muutti tänne ihan uusiin ympyröihin. Keskeneräinenhän tämä vielä on, ja puuttuu muun muassa suosikkiblogien linkit. Aion myös siirtää vanhasta blogista lisää tekstejä tänne. Lähinnä niitä, joissa kuvat ovat flickr:ssä. Mutta tässä vaiheessa voin jo sanoa, että kyllä bloggerilla on kiva blogata! Oikein odotan metsäpuutarhan uutta elämää täällä!

TERVETULOA KAIKKI KUUSIRANTAAN - IHAN METSÄÄN!

27. syyskuuta 2011

Elävä taulu muuttuu

Olen joka viikonloppu kuvannut elävää tauluani, mutta kuvat ovat jääneet päivittämättä tänne. Nytpä korjaan tilannetta sen verran, että laitan kaksi kuvaa taulusta. Ensimmäinen on elokuun puolivälistä ja toinen on viime viikonlopulta, eli 25.9.

Kuvista näkyy, miten humala sentään teki ensimmäisenä vuonna kevyet kehykset tauluun.



Syyskuun kuvasta näkyy aika kivasti, miten ruska tuo lisäväriä metsäpuutarhaan. Tajusin senkin nyt, että oikeastaan vasta näin syksyllä näkyy tuo pylväskatajakin kunnolla.

Vasemmalla näkyy ihana punainen gladiolus. Kaksi vaalean keltaista ovat jo kukkineet, mutta kaksi punaista ovat vasta alkuvaiheessa. Tosi myöhäiseksi meni näiden kukinta ja toivon kovasti, että tällä viikolla ei vielä olisi hallaöitä, niin toinenkin ehtisi puhjeta kunnolla kukkaan.


Sain nämä gladiolukset viime vuonna tyttäreltäni. Silloin ei tuo tummanpunainen kukkinut lainkaan, enkä tiennyt sellaisia seassa olevankaan. Siksi olikin iloinen yllätys, kun ne nyt kukkivat.

23. syyskuuta 2011

Apulainen syystöissä

Viime viikonloppuna teimme Kuusirannassa syksyisiä töitä pienen apulaiseni kanssa. Jotkut ehkä muistavatkin, miten yli kolme vuotta sitten odottelimme Vellistä (tyttärenpoikaani). Aika on kulunut nopeasti, ja nyt hän teki kanssani jo niinkin vaativaa työtä kuin kasvien alasleikkaamista. Hiukan sekatöörit painoivat pienissä käsissä, mutta se teki työstä entistäkin tärkeämmän.


Kottikärrymme olivat jo heti aamusta odottamassa töihin.


Varsinkin pienemmät kärryt olivat kovassa käytössä. Milloin apuri vei niillä roskakuorman pois "jännään paikkaan" ja milloin toi multakuorman tilalle.


Pieniä erimielisyyksiä meinasi tulla, kun apuri halusi välttämättä kärrätä soraa kukkapenkkiin. Asiassa päästiin kuitenkin neuvottelujen jälkeen sopuun ja sora kuljetettiin takaisin kasalle ja otettiin multaa tilalle.


Joka kerta kun apuri kävi tuulimyllyllä toimittamassa tärkeitä asioita, hän osoitti pituutensa pistämällä tuulimyllyn siivet pyörimään. Hän kun juuri ja juuri ylettyi toiseen siipeen, kun se oli hiukan alempana. 

Aika kului kuin siivillä reippaan apulaisen kanssa. Ei ollut tekemisen puutetta eikä tylsiä hetkiä. Illansuussa kävimme vielä yhdessä kaivamassa perunoita. Makoisia porkkanoita hän olikin jo aiemmin käynyt nappaamassa maasta. Huuhtelun jälkeen niiden narskuttelu oli kivaa, kun varsi keikkui vielä paikallaan. Sellaisia ei kaupasta saa.

Hyviä syyssäitä puutarhailulle ja kaunista alkusyksyä kaikille!

2. syyskuuta 2011

Sadonkorjuu alkoi

Elokuussa alkoi se ihana aika, jolloin sai kaivaa kädet syvälle multaan ja katsoa, miten perunat lennähtelivät esille. En tiedä, onko sadonkorjuussa mitään parempaa kuin omien perunoiden hakeminen maasta suoraan kattilaan ja neitsytperunoiden syöminen.

Yllättäen joku muukin pitää perunoistamme, joku terävähampainen.


Mustaherukoiden poiminta ei ole samalla tavalla huumaavaa, vaikka antoisaa onkin. Tänä vuonna herukat olivat tavanomaista suurempia ja nyt on talvivarastossa aromikasta mehua.



Pensaita on kaksi ja ne tuottavat hyvin ja niistä riittäää marjoja linnuillekin. Sen voi päätellä siitä, että meillä mustaherukasta on tullut melkein rikkaruoho. Taimia putkahtelee esille joka puolella. Koska olen pihi ja rakastan mustaherukkaa, jota lapsena ei koskaan saanut tarpeeksi, olen säästellyt noita pieniä pensaanalkuja. Kun yksi niistä teki jo kivasti marjoja keskellä tauluani (siis kukkapenkissä), päätin, että joku roti pitäisi herukoillakin olla. Niinpä muutama pensas sai aivan uuden paikan, jossa kasvaa. Silti niitä on vielä siellä täällä. Ehkä puutarhastani tulee vähitellen mustaherukkatarha…


Herneet, karviaiset ja vadelmat on syöty. Myös Kuusirannan historian ensimmäisiä omenoita on maisteltu! Ihanan mehukkaita!

Siementen keruu on alkanut. Ensimmäiset mustan unikon siemenkodat otin talteen viime viikonloppuna, kun siivoilin taulua. Ne olivat pieniä enkä avannut niitä vielä, kun oikeastaan varsinaisesti en vielä kerännyt niitä. Ne vain siivotessa jäivät käteen. Ne olivat siis niistä unikoista, joita lupasin lähettää myös Pionille (tulossa on!).

Lauralta sain eilen siemenlähetyksen, eli kerjäämiäni syttyräisen roosan akileijan siemeniä ja lisänumerona vielä ukkolaukkaa. Kiitos Laura! Mukava nähdä, mitä niistä tulee. Lauralle lähetin viime vuotisia valkoisen varjoliljan siemeniä ja ihan tuoreita japaninakileijan siemeniä.



Te, jotka olette seuranneet bloggailujani alusta alkaen, saattatte epäillä silmiänne! Mutta niin se on: meikäläinen kerää, kerjää ja kylvää siemeniä. Nämä ovat näitä puutarhamaailman ihmeitä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...