23. heinäkuuta 2011

Koreilua kesäillassa

On pakottava tarve surkealla mokkulayhteydellä laittaa samantien kaikille nähtäväksi jotain hienoa täältä metsästä.


Lumme Nymphaea ‘James Brydon’ koreilee täällä!

Ihanaa kesäiltaa kaikille!

12. heinäkuuta 2011

Taulu elää

Heinäkuun alun taulussa tarhakurjenmiekat kukkivat näyttävästi.



Viikkoa myöhemmin niiden kukinta oli melkein kokonaan ohi.


Vähän piilossa kukkivat hennot, tummat unikot.


Suloista heinäkuun jatkoa kaikille!

11. heinäkuuta 2011

Pionit parhaimmillaan

Pionien paras aika ajoittui tällä kertaa heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Tänä kesänä ehkä viikkoa aikaisemmaksi kuin muina kesinä, mikä saattaa johtua lämpimästä kesäkuusta.
Vanhat punaiset pionit tulevat aina vain muhkeammiksi. Ne eivät tuoksu lainkaan.



Näiden punaisten ihanuuksien nimeä en tiedä, sillä juurakot kulkeutuivat minulle eräänä syksynä multapaakkuina yhdeltä vanhalta siirtolapuutarhapihalta. Uusi omistaja halusi tehdä kokonaan uuden pihan ja hävitti kaikki vanhat kasvit. Sain nämä pionit pelastettua muutaman muun kasvin mukana. Kolme juurakkoa olen saanut kukkimaan, mutta kolme muuta ovat edelleen kukkimatta monien vuosien jälkeen.

Festiva Maximan ostin vuonna 2007 ja seuraavana vuonna se oli kovin kärsivän näköinen. Olin jo varma, että se menehtyy. Syksyllä 2008 sirottelin tuhkaa sen juurelle ja ympäristöön ajatuksenani “tuli mitä tuli”. Seuraavana kesänä se kukki ensimmäisen kerran ja sen jälkeen se on kasvanut vahvemmaksi ja kukkinut runsaammin.


Tänä kesänä siinä oli niin monta kukkaa, että tunsin niiden tuoksun jo kaukana pihalla. Tänä kesänä olen muutenkin tuntenut häivähdyksiä tuoksuvasta puutarhasta.

Kesäkuun loppupuolella katselin jännittyneenä yhden pionin nuppuja.


Ostin juurakon marketin hyllyltä vuonna 2009. Pussissa luki Celebrity ja siinä oli kuva jännästä punavalkoisesta kukasta. Viime viikonloppuna kukat puhkesivat esille. Mikä Celebrity tämä muka on! Eikös tämä ole Bowl of Beauty?


Sinänsä ei haittaa, että lajike on eri kuin olin odottanut. Bowl of Beauty on nimittäin ollut yhtenä hankintalistallani. Silti yhä useammin joudun ihmettelemään, miten usein sitä ostaessaan saa jotain ihan muuta kuin mitä nimilapussa tai kuitissa lukee.

Onni kuitenkin, että tuli sellainen pioni, jota minulla ei ollut ennestään. Kaikki pionithan ovat ihania!

6. heinäkuuta 2011

Lintsillä

Kesä on kiireistä aikaa, tekemistä ja menemistä riittää! Laitankin tähän väliin pikaisesti muutaman kuvan Linnanmäen retkeltämme. Ensimmäinen kuva on otettu junasta, joka kiertää aluetta ja josta on kivat näkymät joka paikkaan.




Ihana lapsenlapseni on nyt kolmivuotias ja hän sai oman minirannekkeen. Sitä vilauttamalla pääsi moniin kivoihin laitteisiin ja mumski pääsi kaveriksi mukaan useimpiin. Sitten reipas kullanmuruni halusi mennä Lintsin vesisäiliötä kiertävään junaan ja sinne ei päässyt “holhooja” mukaan. No eipä mitä, tämä meni reippaasti yksin… ja sen jälkeen kuusi kertaa uudelleen. Oli löytynyt Lintsin paras laite junista tykkäävälle naperolle :)

Ihastelin Lintsin kukkaistutuksia, jotka oli harkittu huolella.


Tämä riikinkukko oli yksi upeimpia.




Löytyi myös vähän rouheampia kätten jälkiä.







Voiko Lintsillä ottaa noinkin rennosti?

Tuulimylly näytti niin kutsuvalta, että oli pakko käydä vilkaisemassa sitä. Sinne oli kerätty nostalgisia kuvia Linnanmäellä vuosikymmenien aikana esiintyneistä tähdistä.



Linnanmäellä aika kuluu ja lapsen iloa on ihana seurata. Jotain nykylintsistä kuitenkin puuttuu. Osa siitä tunnelmasta, minkä ennen aisti, ei enää ole. Teknotehokkuus on vallannut alueen ja tullut vanhojen tuoksujen ja äänien tilalle. Onneksi sentään wanha vuoristorata on kuten ennen! Ei tarvitse kuin mennä lähistölle seisomaan, kun voi haistaa rakenteiden vanhojen puiden tuoksun. Se on aitoa Lintsiä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...