9. kesäkuuta 2011

Öykkärille töitä

Mikä sytyttää kipinän, aiheuttaa idean tai tuottaa pakkomielteen? Voiko se olla mikä vain, mikä osuu kohdalle sopivalla hetkellä?

Minulla sen aiheutti humala! Kasvava humala. Ylitsepursuava humala, joka ei tahtonut pysyä tolpallaan. Humulus lupulus.



Loppukesästä se hallitsi aluetta jo öykkärimäisesti, jolloin sen lähinaapurit näyttivät kutistuvan ja vetäytyvän syrjään. Se ei tuntunut kivalta, kun olen tuota naapurustoa antaumuksella sommitellut jo parin vuoden ajan.

Olen tavoitellut siihen värien ja muotojen sekamelskaa. Varsinkin erikoisemmat värit ovat saaneet paikan. Esimerkiksi limenvihreä ja kelta-ruskea ovat löytäneet siitä sijansa, samoin voimakas oranssinpunainen. Sen sijaan vaaleanpunaiselta tai vaalealta lilata on sinne pääsy kielletty. Syysväritystäkin olen yrittänyt huomioida.



Tätä katselin syksyllä kuistilta, minne se kylläkin näkyy paljon epämääräisempänä kuin tuossa kuvassa. Kuistilta kun on matkaa sinne. Välissä on lisäksi portti, jonka läpi kuvaa katselen.

Kerran kuistilla istuessani päätin, että humalalle on tehtävä jotain. Katkaisuhoito näytti ainoalta vaihtoehdolta. Toisaalta kuvittelin, että tuo rakentamani kukkapenkki voisi kaukaa katsoen näyttää elävältä ja kaiken aikaa muuttuvalta taululta, jota voisin kehittää edelleen ja maalailla voimakkaammin.

Silloin välähti! Humala saisi luvan taipua tekemään jotain hyödyllistä ja ryhtyä elävän tauluni kehyksiksi. Katselin taulunäkymääni viime viikonloppuna kuistilta. Kuten saattaa huomata, tuolla portin takana saa olla suuria ja voimakkaita elementtejä ennen kuin ne kunnolla käyvät ilmi. Tosin kuva ei kerro kaikkea.



Lähempää näkee jo enemmän.



Halkaisin humalan ja siirsin puolet siitä toiselle puolelle kehystä (jonka muuten mies rakensi melko pian toivomukseni jälkeen).

Nyt odotan innolla, että paikalle kehittyisi oikein kunnon öykkärihumalat, jotka notkuisivat ja kiemurtelisivat tankoa ylös asti ja jatkaisivat siitä vielä toisiansa kohti, kietoutuisivat toistensa lomaan ja roikottelisivat käpyjään rennosti alaviistoon.

Itse jatkan teoksen sommittelua edelleen eri tavoin. Esimerkiksi syksyllä hankitun pilarikatajan pariksi haaveilen jonkinlaista veistosta… Arvelen, että tästä tulee päättymätön projekti!

Tässä vielä iloinen väripari elävässä taulussa.


Ehkä kesän mittaan laitan tänne uuden kuvan taulustani, niin voi nähdä muutoksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...