25. maaliskuuta 2011

Kevät koittaa kai

Kuvittelenko vain, vai tappeleeko talvi kevättä vastaan kovemmin kuin koskaan? Se ei anna periksi millään ja käyttää kaikki mahdolliset lailliset ja laittomat keinot sinnitelläkseen täällä. Kiristelee yöpakkasia, heittelee lunta tämän tästä ja pahuuksissaan pakastaa päivälläkin. Tosin, vaisto sanoo, että viimeiset lumet on sillä heiteltävänä, ja kun vanha taivas vihdoin pääsee pilkistämään, pistää kevätaurinko talven polvilleen.

Näin taisteluhaluisella mielellä löytyi tarmoa tutkiskella viime kesän muistoja arkistoista.

Toukokuun esikkomuisto on itse asiassa tätä päivää jo reilun kuukauden päästä! Ihmeellistä!


Kesäkuun akileijamuisto palauttaa mieleen, että jopa minäkin voin kasvattaa perennan siemenestä alkaen!


Heinäkuun hämmästyttävä kirjokierto muistuttaa kesäkukkien siemenvaraston tarkistamisesta.


Elokuun punahattu herättää muistelemaan, mitä uusia perennoja puutarhaan tulikaan hankittua.


Syyskuun punatähkät pistävät pohtimaan penkkien uudelleenjärjestelyjä.


Lokakuun syysmaksaruoho havahduttaa tajuamaan, että vaikka puoli vuotta oli aikaa, töitä jäi kesken! Mitä kaikkea puutarhassa onkaan odottamassa?


Ihanaa, mitä kaikkea onkaan odottamassa!

—–

Käväisin täällä kotona takapihalla tarkistamassa tilanteen ja siltä näyttää, että kevät tulee heti, kun lumi vähänkin joutuu seinän viereltä siirtymään. Ei tämä vuoden ensimmäinen narsissikuva kovin kaunis ole, mutta toivoa se antaa, eikö vain?


Ja kaiken kukkuraksi joulukaktukseni kukkii taas! Kolmatta kertaa kuukauden välein, eli marras-, tammi- ja maaliskuussa. Vähänkö ilahduttavaa!
:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...