25. maaliskuuta 2011

Kevät koittaa kai

Kuvittelenko vain, vai tappeleeko talvi kevättä vastaan kovemmin kuin koskaan? Se ei anna periksi millään ja käyttää kaikki mahdolliset lailliset ja laittomat keinot sinnitelläkseen täällä. Kiristelee yöpakkasia, heittelee lunta tämän tästä ja pahuuksissaan pakastaa päivälläkin. Tosin, vaisto sanoo, että viimeiset lumet on sillä heiteltävänä, ja kun vanha taivas vihdoin pääsee pilkistämään, pistää kevätaurinko talven polvilleen.

Näin taisteluhaluisella mielellä löytyi tarmoa tutkiskella viime kesän muistoja arkistoista.

Toukokuun esikkomuisto on itse asiassa tätä päivää jo reilun kuukauden päästä! Ihmeellistä!


Kesäkuun akileijamuisto palauttaa mieleen, että jopa minäkin voin kasvattaa perennan siemenestä alkaen!


Heinäkuun hämmästyttävä kirjokierto muistuttaa kesäkukkien siemenvaraston tarkistamisesta.


Elokuun punahattu herättää muistelemaan, mitä uusia perennoja puutarhaan tulikaan hankittua.


Syyskuun punatähkät pistävät pohtimaan penkkien uudelleenjärjestelyjä.


Lokakuun syysmaksaruoho havahduttaa tajuamaan, että vaikka puoli vuotta oli aikaa, töitä jäi kesken! Mitä kaikkea puutarhassa onkaan odottamassa?


Ihanaa, mitä kaikkea onkaan odottamassa!

—–

Käväisin täällä kotona takapihalla tarkistamassa tilanteen ja siltä näyttää, että kevät tulee heti, kun lumi vähänkin joutuu seinän viereltä siirtymään. Ei tämä vuoden ensimmäinen narsissikuva kovin kaunis ole, mutta toivoa se antaa, eikö vain?


Ja kaiken kukkuraksi joulukaktukseni kukkii taas! Kolmatta kertaa kuukauden välein, eli marras-, tammi- ja maaliskuussa. Vähänkö ilahduttavaa!
:)

15. maaliskuuta 2011

Värien lumoa puutarhaan

Olen pyrkinyt pitämään blogini mainosvapaana. Lehtien nimiä olen kuitenkin välillä vilautellut, joten on tasapuolista, että mainitsen myös Viherpihan, jonka tilasin äskettäin. Tilaajalahjaksi sain viisi pussia siemeniä ja kirjan Värien lumoa puutarhaan - Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan, Viherpiha (kuvassa on vain neljä siemenpussia, kun yhden annoin jo tyttärelle).



Jokin kirjan kannessa houkutteli niin paljon, että oli heti tartuttava selaamaan ja hetken päästä olikin luettava koko kirja läpi. Blogiini olen kirjoitellut väreistä ja oli kiinnostavaa lukea teos, johon värit on koottu yhteen.

Kirjan mukaan keltainen tuo pihalle auringon ja villitsee ihmiset ja pörriäiset keväällä. Vaaleanpunainen tuo puutarhaan ripauksen sadun taikaa. Sininen rauhoittaa kuin meren tai kuulaan taivaan tuijottelu. Punainen innostaa toimimaan. Valkoinen korostaa pihan kauneutta ja viestii hienostuneisuudesta ja herkkyydestä. Violetin arvokkuus vaatii katseet puoleensa. Oranssi tuo hyvää mieltä ja loihtii kesään lämpöä silloinkin, kun hellepäiviä joutuu odottelemaan.


Näiden selkeiden värien jälkeen kirjassa on hopea omana kokonaisuutenaan. Kirjan mukaan se korostaa ja kannustaa vieruskasvejaan, mutta liiallisena se voi tehdä tavallisesta puutarhasta jähmeän ja kummallisen. Siitä huolimatta tuli mieleen, että voisi olla mielenkiintoista rakentaa jonnekin täysin harmaa kulmaus, jossa hopeisten kasvien lisäksi olisi graniitinharmaita kiviä. Se voisi olla aikamoinen täräys vaikkapa jonkun romanttisen nurkkauksen jatkeeksi!

Tummat kasvit on nostettu erikseen. Tummalehtiset kasvit ovat näyttäviä ja tummakukkaiset kasvit kiehtovia! Kuva mustanpunaisesta salkoruususta hämmensi ja herätti kysymyksen, onko se ruma vai kaunis. Silti juuri sen omituisuus herätti halun saada sellaisen omaan puutarhaan. Kirjan lopuksi oli ilottelevien, kirjavien kasvien osuus. Luonto yhdistää värejä estottomasti välittämättä ihmisen harmoniakäsityksistä. Ajattelen, että kirjavat kasvit ovat anarkisteja, jotka ravistelevat tylsiä ja kaavoihin kangistuneita ihmisiä. Oli hauska oivallus, että kirjavia kasveja voisi sanoa konjakkikasveiksi. Niiden liiallinen nautinta näet panee pään pyörälle, mutta pienet annokset siellä täällä puutarhassa kohottavat tunnelmaa!

Kirja loppui ja tarkistin sisällysluettelon, selasin sen vielä läpi ja luin otsikot, ei, totta se on! Värikirjasta puuttui vihreä! Punaisen vastaväri ja kaikkien kasvien taustaväri ei ollut kirjassa saanut omaa lukua. Kun nykyisin lisäksi jalostetaan vihreitä kukkiakin, ihmettelen, miksi väri oli jätetty pois. Se on selvä kauneusvirhe muuten mainiossa ja tunteita kohottavassa kirjassa.


Mutta ehkä sen vuoksi on jälleen tilaa uudelle puutarhakirjalle! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...