20. helmikuuta 2011

Muistan ja odotan

Erään serkkuni sanoja lainatakseni ”talvi tulee jo korvista ulos”! Niinpä on ollut välttämätöntä rauhoittaa sieluparkaa katselemalla kesäisiä kuvia ja muistellen paikkoja ja istutuksia.

Pihalla on alue, jossa on hirsinen istuinryhmä. Aluetta kiertää kukkivat kaistaleet. Yhdellä reunalla kasvaa norjanangervoja. Yksi kaistale on omistettu - tulppaaneja lukuun ottamatta - sinikukkaisille kasveille.


Alkukesällä perennat nousevat siinä vauhdikkaasti ylös tulppaanien rinnalle.Heinäkuussa monet ovat täydessä kukassa.

Ukonkello



Jaloritarinkannus


Kaunis kruunuvuokko talvehti onnistuneesti.


Orvokki kukkii aikaisesta keväästä talven tuloon asti. Se on laajentanut reviiriään ja uusia mättäitä ilmestyy joka vuosi.




Puutarhan kummallisuuksiin kuuluu, että sinne ilmestyy yllättäviä uusia kasveja. Sinisten kukkien siimekseen, norjanangervon alle on asettunut kellokukka, joka kasvutavaltaan vaikuttaa peurankellolta. Se on tullut omia aikojaan, en tiedä mistä. Kätköissäni ei ole koskaan ollut peurankellon siemeniä, joten se ei voi olla niitä tyypillisiä sattumuksia sen jäljiltä, kun olen ripsotellut siemeniä sinne tänne, tai kipannut itämättömiä kukkapurkkeja jonnekin.


Värinsä puolesta kello sopii siihen kuin olisi puutarhasuunnittelun jäljiltä.

Kellon vierelle oli ilmestynyt toinenkin uusi taimi. Etsiskelin koko iltapäivän kuvaa siitä, sillä olin aivan varma, että olin kuvannut sen. Mutta enpäs vain löytänyt, joten muisti lienee tehnyt tepposet. Toisaalta se ei haittaa, sillä kuvassa olisi ollut vain vahva lehtiruusuke. Myös se oli asettunut aivan norjanangervon alle, aika pahaan paikkaan, kun angervot kasvavat niin voimakkaasti. Niinpä syksyllä siirsin sitä vähän edemmäs. Odotan ja toivon, että se on tallella vielä ensi kesänä, jotta näkisin, mikä se on. Se nimittäin voisi olla jotain kipattuja siemenkylvöjäni.

Viileiden sinisten sekaan olen kaipaillut lisäväriä ja olen päätynyt oranssiin. Olenkin jo siirtänyt paikalle keisarinpikarililjaa ja tällaisen muhkean liljan.


Myöhään syksyllä naapuri ilahdutti tuomalla vanhoja keisarinkruunuja. Niitä istuttelin aitoukonhatun viereen. Ihanaa odotella niitä näkyville ensi kesänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...