26. helmikuuta 2011

Toiveissa viisi ihanaa

Mitkä olisivat ne viisi ihanaa, joita haluaisin puutarhassani kasvattaa? Kolme vuotta sitten ne olivat rantakukka, kärhö ja kolme pionia.

Sitten hankin rantakukan ja kaksi pionia, joista toinen kuoli ja toinen ei ole vielä kukkinut…Ei hyvänen aika, minähän ostin syksyllä kaksi pionia lisää! Olin ne jo unohtanut, tällaista tämä on. Tarkistetaanpa listasta… kyllä, Mons. Jules Elie ja Sarah Bernhardt! Puutarhassani pitäisi siis olla kolme pionia, joiden kukkaa en ole vielä nähnyt.

Kärhöjä on sittemmin hankittu kahta erilaista: Rouge Cardinal ja Ville de Lyon. Eli toiveet ovat täyttyneet!

Ja nyt uusiin toiveisiini!

1. Lisää kärhöjä! Seuraavat voisivat olla jotain muuta sävyä kuin nämä kaksi edellistä. Alppikärhö voisi olla kiva sen vuoksi, että se kukkii aikaisin. Lisäksi voisi olla joku valkoinen, vaikka Miss Bateman tai seuraavassa kuvassa oleva ihastuttava Bicolor.


Lähde: http://lundhede.datascan.dk/acatalog/Lh_Storblomstrende_klematis.html 

2. Liljoista on tullut uusi ihastuksen kohteeni. Viime vuonna ostin maaliskuun lopulla Lollypoppia ja jätin sen odottamaan sopivaa istutusaikaa. UNOHDIN sen ja löysin pussillisen kuivia mukuloita kesäkuun lopulla! Itseäni manaten kaivoin ne surkimukset maahan epäillen, ettei niistä mitään tule. Mutta eikös vain lokakuussa näkynyt liljanvarsia kaatuneiden unikoiden seassa.



Jos olisin muistanut istuttaa ne ajallaan, niissä olisi ollut tuollaiset punavalkoiset kukat. Mutta ehkäpä ne ensi kesänä kukkivat sitäkin innokkaammin!


Nyt onkin hyvä kirjata muistiin, että tänä vuonna EN osta niin aikaisin mitään varastoon. Mutta jotain ihania liljoja ostan varmasti jälleen.

3. Olen haaveillut punakukkaisesta puusta, eli koristeomenapuusta. Se voisi olla vaikkapa tällainen RIXI


4. Näin kerran Lauran blogissa ruusuorapihlajan, joka jäi mieleeni kummittelemaan ja sen haluaisin.

5. Pysyvä toive: lisää pioneja! Seuraava voisi vihdoinkin olla tämä punavalkoinen, josta haaveilin jo kolme vuotta sitten.


Oli mukava tehdä tätä Lauran haastetta, koska aiheeseen piti oikein syventyä. Se muutti pelkän haaveilun jo lähelle suunnittelua ja palautti unohtuneitakin asioita mieleen. On kuin kevät olisi sen myötä lähempänä!

20. helmikuuta 2011

Muistan ja odotan

Erään serkkuni sanoja lainatakseni ”talvi tulee jo korvista ulos”! Niinpä on ollut välttämätöntä rauhoittaa sieluparkaa katselemalla kesäisiä kuvia ja muistellen paikkoja ja istutuksia.

Pihalla on alue, jossa on hirsinen istuinryhmä. Aluetta kiertää kukkivat kaistaleet. Yhdellä reunalla kasvaa norjanangervoja. Yksi kaistale on omistettu - tulppaaneja lukuun ottamatta - sinikukkaisille kasveille.


Alkukesällä perennat nousevat siinä vauhdikkaasti ylös tulppaanien rinnalle.Heinäkuussa monet ovat täydessä kukassa.

Ukonkello



Jaloritarinkannus


Kaunis kruunuvuokko talvehti onnistuneesti.


Orvokki kukkii aikaisesta keväästä talven tuloon asti. Se on laajentanut reviiriään ja uusia mättäitä ilmestyy joka vuosi.




Puutarhan kummallisuuksiin kuuluu, että sinne ilmestyy yllättäviä uusia kasveja. Sinisten kukkien siimekseen, norjanangervon alle on asettunut kellokukka, joka kasvutavaltaan vaikuttaa peurankellolta. Se on tullut omia aikojaan, en tiedä mistä. Kätköissäni ei ole koskaan ollut peurankellon siemeniä, joten se ei voi olla niitä tyypillisiä sattumuksia sen jäljiltä, kun olen ripsotellut siemeniä sinne tänne, tai kipannut itämättömiä kukkapurkkeja jonnekin.


Värinsä puolesta kello sopii siihen kuin olisi puutarhasuunnittelun jäljiltä.

Kellon vierelle oli ilmestynyt toinenkin uusi taimi. Etsiskelin koko iltapäivän kuvaa siitä, sillä olin aivan varma, että olin kuvannut sen. Mutta enpäs vain löytänyt, joten muisti lienee tehnyt tepposet. Toisaalta se ei haittaa, sillä kuvassa olisi ollut vain vahva lehtiruusuke. Myös se oli asettunut aivan norjanangervon alle, aika pahaan paikkaan, kun angervot kasvavat niin voimakkaasti. Niinpä syksyllä siirsin sitä vähän edemmäs. Odotan ja toivon, että se on tallella vielä ensi kesänä, jotta näkisin, mikä se on. Se nimittäin voisi olla jotain kipattuja siemenkylvöjäni.

Viileiden sinisten sekaan olen kaipaillut lisäväriä ja olen päätynyt oranssiin. Olenkin jo siirtänyt paikalle keisarinpikarililjaa ja tällaisen muhkean liljan.


Myöhään syksyllä naapuri ilahdutti tuomalla vanhoja keisarinkruunuja. Niitä istuttelin aitoukonhatun viereen. Ihanaa odotella niitä näkyville ensi kesänä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...