19. marraskuuta 2010

Pikku väripilkut

On kai jokavuotinen perinne kierrellä myöhään syksyllä haeskelemassa viimeisiä väripisteitä. Niinpä taas etsin niitä ja muutaman löysinkin. Ne ovat samat sinnittelijät vuodesta toiseen. En silti malta olla tallentamatta niitä, sillä jollain tapaa ne aina vain liikuttavat puutarhurin sisintä. Aivan samoin kuin keväällä ensimmäiset väripisteet.




Näiden viimeisten sinnittelijöiden vaipuessa talviuneen on Kuusirannassakin annettava periksi talvelle ja alettava odottelemaan niitä kevään ensimmäisiä väriläiskiä.

3. marraskuuta 2010

Marraskuisia iloja

Marraskuisen harmaan hämyn läpi värit näyttävät pehmeämmiltä. Suikeroalpikin on herännyt uudelleen eloon leudon sään myötä, onko? Ehkä sittenkin vain kuvittelen, kun omissa oudoissa maailmoissani kasvit kukoistavat läpi pimeimmänkin ajan.


Aurinko paistaa matalalta, mutta sopivasti osuessaan se lämmittää vielä vähän. Vai kuvittelenko senkin?


Pimeä tulee aina vain varhemmin ja marraskuussa pimeä on tosi pimeää, sysipimeää. Silloin valot ikkunassa näyttävät kutsuvilta. Miettii, että on ihanaa, kun on lämmin paikka, jonne voi halutessaan vetäytyä. Ja miettii, onko heitä, joilla ei sitä ole, heitä jotka pimeässä katselevat muiden valoisia ikkunoita.


Sisällä joulukaktus kukkii suloisesti. Ihailen ja hämmästelen sen kauneutta, jonka marraskuu houkuttelee esille.


Vaan ehkä tämä onkin marraskuinen pikkujoulukaktus, kun ei malta joulukuuta odottaa? Marraskuun oma kukka.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...