31. joulukuuta 2010

Uusi vuosi tulee!

Päivät alkoivat pidetä! 

Ensimmäiset siemenluettelot saapuivat! 

Jouluruusu alkoi vihertää! 


Vuosi vaihtuu! 

Kevään odotus käynnistyy! 

Jos lapsenlapsi olisi tässä, hän huutaisi JEE! 


ONNEKASTA JA LOISTAVAA UUTTA VUOTTA
KAIKKIIN PIHOIHIN JA PUUTARHOIHIN!

Toivottaa
Kuusirannan emäntä

16. joulukuuta 2010

Jouluruusuiset haaveet

Poika kävi toissapäivänä tuomassa joulukukan. Ja minkä kukan! Hihkuin riemusta, kun avasin paketin: jouluruusu!


Olen haaveillut jouluruususta, mutta olen visusti pitänyt ajatukset sisälläni enkä ole haaveistani hiiskunut kenellekään. Miten kummassa poika kuitenkin osasi tuoda juuri sen kukan, joka on mielessäni pyörinyt jo pidemmän aikaa? Ja oikein komean yksilön toikin.


Olisiko tämä sitä joulun taikaa?

19. marraskuuta 2010

Pikku väripilkut

On kai jokavuotinen perinne kierrellä myöhään syksyllä haeskelemassa viimeisiä väripisteitä. Niinpä taas etsin niitä ja muutaman löysinkin. Ne ovat samat sinnittelijät vuodesta toiseen. En silti malta olla tallentamatta niitä, sillä jollain tapaa ne aina vain liikuttavat puutarhurin sisintä. Aivan samoin kuin keväällä ensimmäiset väripisteet.




Näiden viimeisten sinnittelijöiden vaipuessa talviuneen on Kuusirannassakin annettava periksi talvelle ja alettava odottelemaan niitä kevään ensimmäisiä väriläiskiä.

3. marraskuuta 2010

Marraskuisia iloja

Marraskuisen harmaan hämyn läpi värit näyttävät pehmeämmiltä. Suikeroalpikin on herännyt uudelleen eloon leudon sään myötä, onko? Ehkä sittenkin vain kuvittelen, kun omissa oudoissa maailmoissani kasvit kukoistavat läpi pimeimmänkin ajan.


Aurinko paistaa matalalta, mutta sopivasti osuessaan se lämmittää vielä vähän. Vai kuvittelenko senkin?


Pimeä tulee aina vain varhemmin ja marraskuussa pimeä on tosi pimeää, sysipimeää. Silloin valot ikkunassa näyttävät kutsuvilta. Miettii, että on ihanaa, kun on lämmin paikka, jonne voi halutessaan vetäytyä. Ja miettii, onko heitä, joilla ei sitä ole, heitä jotka pimeässä katselevat muiden valoisia ikkunoita.


Sisällä joulukaktus kukkii suloisesti. Ihailen ja hämmästelen sen kauneutta, jonka marraskuu houkuttelee esille.


Vaan ehkä tämä onkin marraskuinen pikkujoulukaktus, kun ei malta joulukuuta odottaa? Marraskuun oma kukka.

25. lokakuuta 2010

Tuulimyllyn harvat hapset

Katselin ja järjestelin metsäpuutarhasta tänä kesänä otettuja kuvia. On erikoista, että syventyessään kuviin saattaa huomata niissä jotain sellaista, jota ei puutarhassa koskaan tajunnut nähneensä.

Yksi esimerkki tällaisesta on tuulimyllyn katto. Otin elokuussa kuvan sen vieressä kasvavasta auringonkukasta. Vasta nyt huomasin katon. Sehän näyttää tosi surkealta, aivan kuin vanhukselta olisivat hiukset harvenneet!


Sitten vilkaisin kuvaa, jonka otin kaksi viikkoa sitten lokakuussa. Mikä ero! Katolla kukkii orvokkeja ja kun oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä, että sinne on lennähtänyt jättipoimulehtikin.


Ajatelkaapa, miten lohdullista! Kun missään muualla ei mikään enää kuki eikä kasva, niin tuulimyllyn harvahapsinen vanhus yllättää kasvuston runsaudella. Se on kuin muistutus, että elämän syksyssä ei elämä ole vielä ohi. Todellakaan!

20. lokakuuta 2010

Koottuja selityksiä

Olen laiskistunut blogini kanssa ja löydän siihen useita syitä. Kesällä ei tietenkään voinut kirjoitella, kun oli nautittava ihanimmasta kesästä naismuistiin. Kuvatila ajatukseni.net –palvelussa alkoi loppua, mikä osaltaan vähensi kirjoittamisintoa. Kun lisäksi olen puutarhani luona vain viikonloppuisin, tuntui, että kirjoittamiseen on työläämpää tarttua kuin jos se olisi koko ajan läsnä, tuossa ja nyt. Lisäksi on muita aikasyöppöjä. Mutta sitten, kun oikein perin pohjin mietin asiaa, oli myönnettävä, että turnauskestävyys on joutunut koetukselle. Kolme ja puoli vuotta kirjoittelua tuo kai väistämättä jonkinlaisen väsymyksen.

Sen lisäksi, että olen verkkaiseen tahtiin kirjoittanut, olen ollut aika laiska vierailija ja kommentoija. Tosin (puolustellen) jostain syystä pääsen harvoin bloggerissa niin pitkälle, että voisin kommentoida. Onkin tässä eräässä yhteydessä käynyt ilmi, että palomuurini on kovin tiukka ja se saattaa vaikuttaa juuri bloggeriin rajoittavasti.

Joka tapauksessa aloitin nyt pienen ryhtiliikkeen ja kävin piipahtamassa kaikissa sivupalkissani olevissa blogeissa. Huomasin, että jotkut olivat lopettaneet bloginsa kokonaan, kun sitä ei löytynyt. Muutamissa blogeissa kirjoittaminen näyttäisi loppuneen, vaikka blogi olikin vielä tallella. Poistin joitakin linkeistäni, mutta kaikkia en vielä raaskinut.

Oli lohduttavaa, että löytyi muitakin, joilla on ollut yhtä verkkainen päivitystahti kuin minulla. Mutta sitten oli heitä, jotka ovat taattuun tapaan ahkerasti päivittäneet omaa blogiaan. He ovat olleet usein myös niitä, jotka muutenkin huolehtivat blogisosiaalisuudesta ja ovat sitkeästi käyneet jättämässä viestiä tännekin. Varsinkin tulevat mieleeni SariW, Pioni, Arleena, Rita ja Inkivääri. Heidän aktiivisuutensa on kannustanut ja siten tavallaan pakottanut hidastuneen metsäpuutarhan emännän aina uudelleen bloginsa ääreen. Kiitos siitä!


Ihana kesä on mennyt ja se jätti kauniita, lämpimiä ja vahvoja muistoja. Kuvatilaongelmaa en ole vielä ratkaissut, mutta aloitellut jo. Tässä vaiheessa kuvien merkitys oikeastaan korostuu, sillä niiden avulla voi palauttaa puutarhan tilannetta, kysymyksiä ja suunnitelmia mieleen. Blogiakin tekisi mieli vähän uudistaa, hmm… ehkäpä tässä vielä reipastutaan.

Toivotan iloista bloggaamista kaikille teille, jotka täällä piipahdatte!

26. maaliskuuta 2010

Kevään merkit

Olin eilen katsomassa kevään merkkejä pihapiirimessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Johtuuko messuista vai virallisesta kesäaikaan siirtymisestä viikonloppuna, että tänään on ollut kevään tuntua ilmassa? Mustarastas laulelee komeasti korkealla ja fasaani huutelee rumasti alhaalla pihalla. Kengät kastuvat upottavassa sohjossa ja lätäköt laajenevat pelottavasti. Mutta ei haittaa, kevät on tulossa!

Laitan nyt lupaukseni mukaisesti muutamia messukuvia näytille. Siellä oli tällä kertaa paljon pientä silmäniloa!

Kekkilän osastolla oli omenapuu kukassa!


Kaiken kattavan valkoisen jälkeen ollaan iloisesti hyötypihalla, ja siellä värit vaikuttavat kuin piristysruiske!


Koiramäen pajutallilla oli aivan ihania paju- ja risutöitä sekä monenlaista muuta kivaa kauniisti aseteltuina.



Messuilta löytyi myös ihastuttava pieni kesäkeittiö, mutta osaston nimi on hukassa. Pöytä ja siihen asetellut jaloleinikit ilahduttivat erityisesti.



Seuraavasta kuvasta minulle tulee mieleen kuuluisten taidemaalarien asetelmat. Heidän maalauksissaanhan on joskus kukkia, jotka eivät kuki samaan aikaan. Taiteilijan vapaudella he ovat kuitenkin laittaneet kaikki kukat kukkimaan. Asetelma Kekkilän osastolla vaikuttaa syksyiseltä pudonneine omenoineen, mutta kas kummaa, kevätesikko kukkii vieressä täyttä päätä!


Outo maailma jatkuu seuraavassa kuvassa, jossa kevät vasta availee kukkia pensaisiin ja puihin, mutta taustalla on puita, joista on jo omenia pudonnut maahan. 


Ihastuin myös seuraavaan illuusioon.


Valitettavasti en muista osastoa, mutta kiviaitakiviä siellä esiteltiin. Oli ilahduttavaa, miten paljon ajatuksella suunniteltuja ja kauniita messuosastoja oli katseltavana.

Enää ei palele! Iloitaan räystäitten tippumisesta tänä viikonloppuna oikein kunnolla! Joten ei muuta kuin kumisaappaat jalkaan ja ulos!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...